keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Namche - Lukla - Kathmandu

Huomenna on lento takaisin Suomeen ja viimeisiä viedään Kathmandussa. Namchesta kesti noin 6 tuntia vaeltaa takaisin Luklaan sunnuntaina 4.9. Pysähdyimme taas lounaalla Phakdingissa ja maistoin itseasiassa ensimmäistä kertaa paikallista "tiibetiläistä" ruokaa nimittäin momoja. Momot ovat hyvin samanlaisia kuin kiinalaiset tai japanilaiset dumplingit ja täällä saat ne myös joko höyrytettynä tai friteerattuna. Vaellusseuraksi saimme samaisen kiinalaisen pojan, joka vaelsi kanssamme Chola passin yli. Luklassa hemmottelimme itseämme ja kävimme paikallisessa Starbucks kahvilassa.

Torstain jälkeen Luklasta ei ollut lentänyt yksikään kone takaisin Kathmanduhun, joten maanantaiaamu oli jännitystä täynnä. Olimme kentällä noin kuudelta aamulla kun lentomme oli tarkoitus lähteä, mutta sää oli edelleen liian pilvinen ja sumuinen, jotta yksikään lento olisi voinut laskeutua Luklaan. Tutustuin kentällä brittimieheen, jonka oli tarkoitus lentää samalla lennolla takaisin Kathmanduhun. Hän oli odottanut kentällä vain pari päivää kun taaks yksi skottimies oli kentällä jo neljättä päivää. Noin kolmen tunnin odotuksen jälkeen lennonjohtotorni kilisytti kelloa mikä tarkoitti sitä, että he antoivat koneille luvan laskeutua kentälle. 4 konetta saapui lähes perätysten ja meidän kone niistä viimeisimpänä ja pääsimme lentämään turvallisesti takaisin Kathmanduhun. Kuulimme Kathmandussa, että lentomme jälkeen Luklan kenttä suljettiin taas huonon sään takia.

Kathmandussa hengailin ensimmäisen päivän samaisen britin kanssa, johon tutustuin Luklassa. Kävelimme ympäri kaupunkia ja kävimme Swayambunathin temppelillä. Sain päälleni siellä kaksi hyvin äkäistä apinaa, jotka tarttuivat vaatteisiini kiinni ja yrittivät repiä niitä. Saimme pinkoa pakoon aika nopeasti tämän hyökkäyksen jälkeen! Onneksi eivät purreet! Tiistaina menimme tämän britin ja yhden hollantilaisen naisen kanssa Boudhanath temppelille, kävimme Kathmandu Durbar Squarella ja näimme myös elävän lapsijumalattaren Kumarin hänen omassa temppelissään. Ikävä huomata näissä vanhoissa paikoissa kuinka viimevuotinen maanjäristys on vaikuttanut. Iso osa Durbar squaren ikivanhoista puurakennuksista oli romahtanut joko täysin kokonaan tai osittain. Samoin oli Boudha stupa, jonka katto oli romahtanut ja nyt sitä korjattiin ja uudistettiin. Muistaakseni noin 9000 ihmistä menetti henkensä kyseisenä päivänä ja monet tuhannet menettivät kotinsa ja elantonsa. Eilen tapasin eteläafrikkalaisen miehen, johon taas tutustuin Namchessa ja kävimme hänen kanssaan shoppailemassa Thamelin kaupoilla. Illalla olimme nelistään näiden edellämainittujen kanssa syömässä ja kävimme tsekkaamassa paikallista yöelämää Phat Kath ravintolassa. Erittäin mukava lounge-ravintola/baari aivan Thamelin keskustassa, mutta silti pois hälinästä. Viimeiset pari päivää taidan vaan rentoutua, käydä hieronnassa ja ihastella Kathmandun elämää.

Reissu oli aivan mahtava ja siitä jäi käteen niin paljon muistoja. Ehdottomasti tulen tänne uudelleen trekkaamaan, ehkä yksin ehkä jonkun kanssa. Aika näyttää!

perjantai 2. syyskuuta 2016

Gorakshep - Dzongla - Chola pass - Gokyo - Porche Tenga - Namche

31.8 Gorakshep 5140m - Dzongla 4835m

Aloitettiin päivä taas trekkaamalla Gorakshepistä Dzonglaan. Reitti kulki Lobuchen läpi ja ennen "risteystä" Perichehen otettiinkin toinen puoli vuorenrinnettä ja suunnattiin kohti Dzonglaa. Matkalla tänne ohitimme todella kauniin ja turkoosin värisen Chola Tsho-järven. Ympäröiviltä vuorilta virtaa joet ja purot kyseiseen järveen, joten vesi on todella kirkkaan sinistä. Trekkaukseen tänään meni aikaa noin 5 tuntia ja huomenna heräämme noin klo 4-5 välissä ja lähdemme ylittämään todella riskialtista Chola Passiä 5420m. Kyseisellä taipaleella on lumivyöry- ja maavyöryvaara + jäätikköä ylittäessämme vaara myös jalkojen alta pettäviin jäälohkareisiin. Siksi meidän tarvitsee lähteä niin aikaisin aamulla, että keli on vielä viileä eikä aurinko paista. Heti kun aurinko alkaa paistaa, riski lumen sulamiselle ja lumivyöryille kasvaa. Chola Passin ylittää meidän kanssa se sveitsiläinen, johon tutustuttiin Namchessa ja yksi kiinalainen. Molemmat trekkaavat yksin eikä Chola Passia suositella ilman opasta. Tapasin heidät uudelleen Gorakshepissä ja nyt he tulivat iltapäivällä myös Dzonglaan. Tavattiin Dzonglan majatalossa myös kiipeilijälegenda Nepalista, joka on kiivennyt Everestin huipulle 10 kertaa! Kiivennyt myös muita vuoria, mutta Everestiä mieluiten.

1.9 Dzongla 4835m - Chola Pass 5420m - Gokyo 4790m

Heräsimme klo 4:00 ja noin klo 5:00 lähdimme vaeltamaan kohti Chola Passia ja Gokyota. Ensin oli noin 200m loivahko nousu, jonka jälkeen noin 200m hullu, aivan sairas kivikkoinen nousu. Jouduimme kiipeämään käsiä apuna käyttäen vuorenrinnettä pitkin. Oppaani hoputti vähän väliä, että pitää mennä nopeampaa kun kyseisellä kallioseinällä on usein maavyöryjä. Hän myös sanoi, että viime vuonna reitti oli suorempi, mutta hiljattain oli paha maanvyöry, joka tuhosi osan reittiä. Kivikkoisen nousun jälkeen saavuimme jäätikölle, jossa oli lumivyöryvaara ja aivan loppupalaneena jouduin taas hoputetuksi. Pääsimme melkein Cholan huipulle kunnes oppaani huomasi, että noin 20m reitistä oli romahtanut. Jouduimme kiertämään hieman ja taas nousemaan kiviä pitkin ylös huipulle. Luulin jo olleeni voiton puolella kun olimme huipulla, mutta ei.. seuraavaksi alkoi lasku isoja ja heiluvia kiviä pitkin. Taas minua hoputettiin samalla kun oppaani kertoi yhden meidän sherpan ystävän kuolleen kyseisessä kohdassa kun kivivyöry yllätti hänet. Päästessämme alas olin AIVAN kuollut.. Ja taas matka jatkui ylös alas ylös alas kunnes saavuimme kokonaisuudessaan 6 tunnin trekkauksen jälkeen Thangnakiin lounaalle. Reitti oli hullu jopa nyt ja vielä pahempi silloin kun kivet ovat lumen peitossa. Vaikka itsekin treenannut paljon tätä ennen niin suosittelen tätä kyllä vaan huippukuntoisille ja ihmisille, joiden hermot kestävät todella pelottavia olosuhteita! Huh. En ole eläessäni tehnyt mitään näin rankkaa!

Matka jatkui Ngzumba jäätikön yli Gokyoon. Jäätikön ylittäminen vei meiltä noin 3 tuntia! Jäätiköt täällä ovat tällä hetkellä kivien peittämiä, mutta aika-ajoin näkyi murtuneita jäälohkareita (n. 15-30 metrisiä), joten meidän piti taas kulkea ripeää tahtia kun jäätikkö elää ja liikkuu kokoajan eikä tiedetä milloin taas lohkeaa pala. Välillä reitti meno niin, että oli ainoastaan kengän kokoinen kohta astua ja seuraava oli polven korkeudella ja taas kengän kokoinen. Jos missaat yhdenkin, putoat alas jäätikköä.. Kokonaisten 10 tunnin vaelluksen jälkeen saavuimme Gokyoon ja näkymä on kyllä koko rankan päivän arvoinen!! Gokyo sijaitsee 4790m Gokyo-järven ja Gokyo-vuoren alla. Järvi on turkoosin sininen ja pyhä, joten valitettavasti siinä ei saa uida. Yksi jännä asia muuten mikä täällä on tullut vastaan on se, että kun yli 4000m korkeudessa ei ole enää puita ja muukin kasvillisuus on hyvin karua, paikalliset keräävät yakki-härkien sontaa, tekevät niistä kiekkoja, kuivattavat niitä pihalla ja lopulta polttavat niitä kamiinoissa tehden mm. ruokahuoneen lämpimäksi. Yakkien sonta palaa hyvin ja hyvin pitkään :)

Luklassa on satanut muutaman päivän eikä sinne tai sieltä ole ollut lentoja eikä helikopteria. Ollut liian huono näkyvyys koneiden lähteä tai laskeutua. Tarvii toivoa, että sää kirkastuu maanantaiksi ja pystyn lentämään takaisin Kathmanduhun turvallisesti. Huomenna on tarkoitus käydä Gokyo Ri vuorella jos sää on hyvä ja suunnata sitten suoraan alas Dholeen. Trekkaus täältä Dholeen on onneksi enimmäkseen alamäkeä ja Dhole onkin vain enää 4200m korkeudessa. Dholessa on tarkoitus olla yksi yö ja jatkaa sitten kohti Namchea ja Namchesta taas seuraavana päivänä Luklaan.

3.9 Namche

Jatkoimmekin eilen Gokyosta suoraan Porche Tengaan, joka on noin 3 tunnin vaellusmatkan päässä Namchesta ja jäimme sinne yöksi. Tänään vaelsimme takaisin Namcheen ja huomenna Luklaan. Lennot ovat olleet peruttuna jo kaksi päivää taas niin saatamme joutua vaeltamaan alas Saleriin Luklasta ja ottamaan sieltä jeepin Kathmanduhun. Matka tulisi kestämään noin 7-8h.