tiistai 23. elokuuta 2016

Lukla-Phakding-Monjo-Namche

23.8 Kathmandu - Lukla - Phakding - Monjo

Mun opas tuli autokuskin kanssa hakemaan mut hotellilta klo 05:00 ja ajettiin suoraan kentälle. Kotimaan terminaali muistutti enemmän bussiterminaalia kuin lentokenttää ja suurin osa lennoista lähti Luklaan tai muualle vuoristoon. Täällä tehdään myös ns. vuoristolentoja, jotka kiertää Everestin reunaa noin tunnin ajan. Terminaalista päästiin pakettiautolla/minibussilla suhteellisen ajallaan koneen luo. Lensimme Kathmandusta Luklaan Sita Airlinesilla (18 paikkainen kone ja istuimet oli sijoitettu niin, että jokainen istui yksin ikkunan vieressä. Toistaiseksi pienin kone millä oon lentänyt ja whoah sitä fiilistä kun päästiin kiitoradalta ilmoihin! Jokaiselle myös jaettiin pumpulia korviin kun meteli oli niin kova. Lento kesti noin 25min ja lähes koko matkan taivas oli sininen ja miltei pilvetön, joten istuessani koneen vasemmalla puolella näin koko Himalajaketjun! Lumihuippua toisensa perään! Vaikka paljon olenkin nähnyt paikkoja ja käynyt ties missä, oli tämä näky ehkä yksi kauneimmista mitä olen nähnyt!! Latailen videota ja kuvia kunhan vaan pääsen niihin käsiksi :) Lentojännitystä ei kuitenkaan hirveästi helpottanut kauniit maisemat kun olin tietenkin etukäteen lukenut tällä välillä tapahtuneista lento-onnettomuuksista ja onnettomuuksista Luklan kentällä. Suosittelen jokaista googlaaman kuinka koneet laskeutuvat ja nousevat Luklan kentällä. Kyseinen kenttä sijaitsee siis vuoristossa noin 2800m korkeudessa ja kiitoratoja on yksi ja sekin lyhyt. Laskeutuminen ja lento meni onneksi osaltamme hyvin ja olihan se aikamoinen kokemus. Muutamien lentokoneiden laskeutumista ja nousua sain myös todistaa (löytyvät myös kamerasta).

Luklassa söimme aamupalaa, tapasimme Sherpamme ja lähdimme trekkaamaan noin 8:30 aikoihin. Reittimme kulki Phakdingin (2610m) kautta Monjoon (2835m), jossa yövyimme. Reitti oli toisinaan haastava ja jouduimme paljon sahaamaan ylös alas kivisiä polkuja ja portaita. Hyvän Malminkartnotreenin takia en hyytynyt kertaakaan matkalla!:) Reittimme kulki aikalailla vuorenrinteellä ja kielekkeitä tuli ohitettua jos yks sun toinenkin. Maisemia ei voi edes sanoin kuvailla, joten en edes yritä. Kuvat ja videot puhukoon puolesta. Phakdingissä kävimme lounaalla ja Monjoon saavuimme noin klo 16. Reitin haastavuudesta kertoo se, että reitin pituus itsessään oli arviolta 8km ja meillä meni hyyyvin monta tuntia sitä suorittaessamme. Haluan ottaa varman päälle ja kulkea rauhallista tahtia välttääkseni vuoristotaudin. Oppaanikin sanoi, että vuoristotauti iskee usein silloin kun trekkaa liian nopeasti ja raskaasti ja sydän hakkaa lujaa. Lisäksi nestevajaus vaikeuttaa asiaa, joten pysähdyimme aina välillä juomaan. Toistaiseksi en ole oireillut, mutta huominen vaellus Namcheen ja siellä oleminen kertoo jo aika paljon. Välillä saimme koiria ja lehmiä vaeltamaan kanssamme. Paikalliset vuoristossa asuvat joutuvat itse myös kävelemään monia kilometrejä näitä polkuja pitkin töihin ja kouluihin. Näimme paljon paikallisia kantavan isojakin koreja selässään, joita he kannattelivat otsaa vasten olevilla hihnoilla. Sherpamme vaelsi lähestulkoon koko matkan edellämme isomman rinkkani kanssa, aina välillä pysähtyen ja odottaen meitä. Mukava kaveri ja vaeltaa itse farkut ja lenkkarit jalassa :) astetta kovempi myös! On siis paikallista Sherpa-vuoristokansaa ja asuu Luklassa. Oppaani mukaan heidän kielensä on sen verran erilainen yleiseen kieleen verrattuna, etteivät he aina ymmärrä keskenään kaikkea.

Majapaikkamme Monjossa on erittäin siisti ja sain jopa oman huoneen! Huoneeni ikkunoista avautuu maisema vuorten väliseen laaksoon. Ruoka myös on ollut aivan jotain muuta kun mitä minulle muutama henkilö ennen reissuani kertoi! Olen syönyt kunnon nepalilaisia "set menu" annoksia, joissa on niin kasviksia kuin lihaakin ja keittoa ym ym ym! Oppaani kanssa keskustelimme vaan siitä, että Namchea ylemmäs kun mennään on parempi ja turvallisempi syödä vain kasviksia kun sinne asti kestää kauemmin kantaa liha ja silloin se on huonossa flaksissa jo pilalla. Illalliseksi saimme majapaikastamme paikallista Dhal pat (en muista kuinka kirjoitetaan) ruokaa, joka sisältää joko kanaa tai kasviksia riisin kanssa, pinaattia ja linssikeittoa. Tämän lisäksi söin valkosipulikeittoa (paikalliset syövät valkosipulia välttääkseen vuoristotautia) ja oppaallani oli mukana vielä granaattiomenoita kun parantavat kuulemma verta ja verenkiertoa niin söimme ne vielä jälkkäriksi. 

Netti täällä on, mutta se maksaa ja se ei toimi, hädintuskin on myöskään kännykässä verkkoa, mutta se antaakin aikaa keskittyä itse olennaiseen ja jättäen ylimääräisen pois :) Huomenna sitten Namcheen ja meitä odottaa kuulemma rankka 600m nousu ylös. Sain venyteltyä lihaksia ennen kuin pujahdin makuupussiin niin toivottavasti aamulla olen taas iskussa!  Namchessa olemme kaksi yötä ja totuttelemme niihin korkeuksiin ennenkuin voimme jatkaa matkaa kohti EBC.

24.8 Namche Bazar

Herättiin aamulla aikaisin ja lähdettiin noin 7:30 trekkaamaan Monjosta kohti Namche Bazaria 3440m. Reitti oli suhteellisen lyhyt kilometreissä, mutta nousua oli noin 600m ylöspäin ja reitti oli todella kivikkoinen ja jyrkkä. Ylitimme joen riippusiltoja pitkin muutamaan otteeseen ja muutoin reitti kulki metsässä vuorenrinteellä. Näissä korkeuksissa alkaa olemaan jo viileä ja yöllä mm olin hieman kylmissäni kun huoneissa ei ole mitään lämmitystä. Onneksi oli kuitenkin tarpeeksi vaatteita päällä ja makuupussissa tarkeni nukkua. Monjosta käy Namchessa monia paikallisia töissä, joten Armania lainaten "Siis kelatkaa, nää ihmiset elää täällä ja vaeltaa tän reitin joka päivä mennen tullen". Puolenpäivän maissa saavuimme Namcheen eli vaellukseen meni noin 3 tuntia. Tämä on iso-pieni kylä vuorenrinteellä ja ns. trekkaajien keskus. Täällä usein ollaan päivä tai kaksi totuttelemassa ilmanalaan ennenkuin jatketaan matkaa. Trekataan huomenna tässä ympäristössä ja sitten jos happisaturaatio näyttää hyvältä, jatkamme matkaa kohti Base Campia!

3 kommenttia:

  1. Moi, laitoinkin siulle saman viestin jo sähköpostiin, kun edelliseen postaukseen ei voinut lisätä kommentteja. Kyselit niistä kuvien lisäämisestä puhelimen kautta - bloggerin "Lisää kuva" painikkeen alta pitäisi löytyä kohta "Puhelimesta", joten luulisin sen näkyvän myös mobiilisovelluksessa. Hienoa, että olette päässeet turvallisesti aloittamaan reissun. Myö pidetään täällä sormia ja tassuja ristissä, että kaikki sujuu hienosti koko matkan ajan. t.Sini ja piskit

    VastaaPoista
  2. Sina. kiitos paljon matkapäiväkirjastasi. Sitä on kiva lukea. yksi juttu. Nämä viimeiset postaukset näkyy huonosti koska teksti ei ole valkoista vaan hennon hennon vaaleanharmaata ja hukkuu lähes kokonaan mustaan tekstitaustaan.
    Tapio

    VastaaPoista
  3. Johtuu siitä, että joudun kirjoittamaan ensin puhelimeni muistioon ja sieltä kopioimaan tänne. Bloggerin puhelinversio on myös aika surkea niin ennpysty muokkaamaan tekstejä! Toivottavasti näkyy edes jotenkuten :)

    VastaaPoista