sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Lihashuolto

Viimeksi tänään minua muistutettiin kunnon lihashuollosta kun ikävä kyllä olen liian urheilutohinoissani "unohtanut" huoltaa lihaksiani kovien treenien jälkeen. Venyttely on ollut hyvin pintapuolista hieman kinttuja nostellen ja käsiä pyöritellen. Yllättävän hyvässä kunnossa olen silti pysynyt, mutta huomasin sen, että hiemankin jos hieroskelee jalkoja tai muita ruumiinosia niin kyllähän ne lihakset itseasiassa aika kipeiltä siellä alla tuntuvat. Tulevaa matkaanikin ajatellen, kovan treenauksen jälkeen minun on opittava palauttaa lihakset ja pitää ne hyvässä kunnossa, jotta jaksan tulevan 14 päivän kunnialla läpi.

Sain pitkästä aikaa Brunon hoitoon äidilleni Raumalle ja päätin tehdä viikosta hyvin tehokkaan ja monipuolisen! Maanantai lähti käyntiin sillä, että olin menossa seinäkiipeilemään ystäväni kanssa. Ikäväksemme astuessamme Turun kiipeilypalatsiin sisään, paikan miestyöntekijä ihmetteli läsnäoloamme kysyen "mitä mielessä?", josta tietenkin hämmennyimme ja sanoimme tulevamme kiipeilemään?! Mitä muutakaan.. Luuliko hän meidän tulleen siiderille? Eihän toki! Meille selvisi, että maanantaisin kiipeilypalatsi on varattuna vain ryhmille, joten valitettavasti me kaksi emme menneet ryhmästä ja jouduimme poistumaan. Se siitä aktiivisesta viikonalusta.. Noh, päätimme tehdä kävelylenkin (about 7km), johon yhdistimme Kakolan vankilan portaiden porrastreenin. Tiistain ja keskiviikon pakersin salilla ahkerasti; aina ensin pyöräillen 15-20min ja sen jälkeen joko jalka- tai yläkroppatreeniä. Hauska huomio salitreenissä on se kuinka nopeasti lihakset alkavat kehittyä ja olen pystynyt monissa treeneissä joka viikko lisäämään painoja. Tavoitteeni ei ole silti tulla kehonrakentajaksi tai ainakaan sellaiseksi lihaskasaksi, joka Iltalehden otsikkoja kaunisti viikonlopun aikana (jotkut kehonrakentajat ovat ruiskuttaneet jotakin hyvin hämärää ainetta lihaksiin saadakseen itselleen hyvin epärealistisen näköiset lihakset?!) Tavoitteenani on siis salillakin tehdä pitkiä toistoja suht pienillä painoilla, tosin nostaen rimaa kerta toisensa jälkeen. Haen salilta hyvää lihaskuntoa ja kestävyyttä.

Keskiviikko ja torstai meni välipäivinä ja perjantaina olin kollegoideni kanssa laitesukeltamassa Turun uimahallissa. Laitesukelluskeikkaa komppasi myös illanvietto, joten urheilusta sinänsä ei ollut kyse! Olen kerran aikaisemmin kokeillut laitesukellusta; 8 vuotiaana Filippiineillä isäni ja veljeni kanssa. Hyvin meri-/vesifoobikkona se ei ollut silloin oma juttu enkä innostunut siitä, mutta nyt melkein 20 vuotta myöhemmin se oli jopa ihan kivaa! Hengityksen kontrollointi oli mielenkiintoisin juttu tässä (oli jotenkin niin luonnottoman tuntuista hengittää vain regulaattorin kautta kun hengitys tuntui hyvin raskaalta).

Lauantaina ja sunnuntaina lenkkeilin Halistenkoskenlenkin ja sunnuntaina kävin vielä salilla tekemässä jalkatreenin. Sunnuntain energia ja fiilis oli katossa ja treeni kaikinpuolin oli yksi parhaimmista. Sain alkuviikosta tilaamani uudet Niken juoksulenkkarit ja lauantaina pääsin sisäänajamaan ne. Ideana hyvä, mutta toteutus aivan jotain muuta.. Nim. rakkulat molemmissa kantapäissä. Olen käyttänyt Sportstrackeriä lenkkisovelluksena ja mielenkiintoista oli nyt huomata, että tämä aika mitä olen nyt treenannut tähän haasteeseen, olen kävellyt Halistenkoskenlenkkiä 10 kertaa, yhteensä 17h 30min, 109km ja kuluttanut 6100 kaloria. Keskinopeutena olen kävellyt 6,7 km/h eli 11km n. 1h 40min.




Nyt istuessa sohvalla ja tuijottaessa Huippujengiä, voin kertoa, että olen hieman väsynyt ja valmis jo menemään nukkumaan. Adios!

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Fiilistelyä

Viikko on urheilun osalta ollut hieman hiljaisempi kuin olisin toivonut, mutta ehdin silti lenkkeilemään Halistenkoskenlenkin maanantaina ja lauantaina. Halistenkoskenlenkkiä kävelen Brunon kanssa nyt toistuvasti n. 1h 40min aikaan eli hyvinkin verkkaisesti (11km kokonaisuudessaan). Kävin myös salilla tiistaina, lauantaina ja sunnuntaina. Vuoripäivin teen jalka- tai yläkroppatreeniä. Eilinen jalkatreeni salilla oli niin kova, että tänään hädintuskin olen päässyt jaloillani eteenpäin ja salilla onnistuin onneksi tekemään yläkropalle treeniä. Huomenna on suunnitelmissa mennä seinäkiipeilemään ihanan ystäväni kanssa niin saa nähdä miten kroppa jaksaa kiipeilyä ja toisen varmistamista. Ensi viikosta tulee aktiivisempi kun sain Brunonkin viikoksi hoitoon niin ei tarvitse miettiä lenkityksiä sun muita vaan voin painella suoraan töistä salille tai muihin urheiluihin. Muutaman aiheeseen liittyvän dokkarin/leffan ehdin myös katsoa.. Oliko se sitten hyvä idea vai ei, mutta toinen näistä oli The Summit-niminen dokumentti v. 2008 tapahtuneesta vuorikiipeilyonnettomuudesta, jossa kuoli 11 henkeä Himalayan K2 vuorella. Noh, itsehän en tosin lähde varsinaisesti vuorikiipeilemään, joten pidetään ne ajatukset poissa tällaisista!

Löysin uuden laskettelu-/talvi-/vaellustakin netistä ja sain sen tilattua. Pitäisi saapua postiin ensi viikon aikana niin pääsen testaamaan onko se hyvä, tarpeeksi joustava ja hengittävä tulevaan trekkaukseen. Kathmandussa tulee olemaan hyvinkin lämmin syyskuussa (n. 20-25C) ja tietenkin sitä mukaa mitä ylemmäksi mennään, sitä kylmpempi tulee olemaan. Lukla on jo huomattavasti korkeammalla kuin Kathmandu ja Everest Base campissä mahdollisesti +10 ja -10 välissä. Tärkeintä tulevassa pukeutumisessa on niin iki-ihana, kaikkien rakastama; kerrospukeutuminen! Kukapa haluaisi kiivetä märissä, hikisissä, kylmissä, kuumissa, kireissä yms. vaatteissa pitkiä matkoja? Treeniä helpottaakseni tilasin myös uudet juoksulenkkarit, joiden pitäisi myös saapua ensi viikolla. Olen myös alkanut seuraamaan telkkarista Huippujengi-sarjaa, jossa porukka suomalaisia julkisuudenhenkilöitä vaeltaa ja kiipeää vuorelle Perussa. Tästä hyviä vinkkejä saaneena olen mm. harkitsemassa hankkivani oman happisaturaatiomittarin (pulssioksimetri), jolla voin sitten tarkkailla oman vereni happikylläisyyttä välttääkseni vuoristotaudin ja happivajauksen. Ihmisen normaali happisaturaatio pyörii siellä liki 100% ja jos happisaturaatio menee alle 95% alkaa kehossa olemaan jo happivajausta. Vaikeana happivajauksena pidetään jos arvot menevät alle 80%. Happisaturaatio mitataan hyvin kätevästi sormesta pienellä paristokäytteisellä laitteella, joten ei tule olemaan ongelma kantaa sitä reissussa mukana.

Mitä matkan varaamiseen tulee, odottelen isäni ystävältä lisäinfoa vielä matkanjärjestäjistä, hän kun oli tuon trekkauksen hiljattaen suorittanut. Hän muisteli maksaneensa suurinpiirtein 950 dollaria (sisältäen muutaman yön Kathmandussa, lennot Kathmandu-Lukla-Kathmandu, 14 päivän trekkaukseen opas ja sherpa, ruuat, majoitus). Tulen ottamaan yhteyttä tähän matkanjärjestäjään muutaman muun ohella ja kyselen heiltä aikataulua ja tarjouksia. Kunhan tämä on selvä, voin varatakin lennot. Tarkoitukseni on viettää myös muutama päivä-viikko Kathmandussa.

Huomenna taas uusi viikko ja uudet valmistelut!

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Shoppailuja

Alusta asti olen päässäni pähkäillyt mitä kaikkea tarvitsen reissulle mukaan, mitä niistä minulla jo on, mitä saan lainaksi ja mitä joudun ostamaan. Listallani on ollut mm. vaelluskengät, 2 rinkkaa, urheilukerrastot, vaellussukkia, takki, housut, vakuutus kattamaan myös mahdollisen helikopterimatkan sairaalaan jos vuoristotauti iskee ja iskee liian kovaa, mahdolliset peruslääkkeet, lääke ennaltaehkäisemään vuoristotautia (jos tarve), vaellussauvat, GoPro-kamera ym ym ym.

Onnekseni isäni on harrastanut trekkausta vuorilla Taiwanissa (mm. Snow Mountain n. 3800m ja Mt. Jade) ja häneltä saan lainaksi teleskooppivartiset vaellussauvat, isomman rinkan (n.55l), jonka annan sherpan (kantaja Everest trekkauksella) kannettavaksi, GoPro-kameran ja varusteet ainakin alkajaisiksi. Katsotaan mitä muuta pystyn vielä häneltä lainaamaan. Kokemuksen syvällä rintaäänellä hän pystyy coachaamaan minua pitkin matkaa ja olemaan myös psyykkisenä tsemppaajan mukana. Kaikkien läheisieni apu ja tuki on tervetullutta! Isäni thaimaalainen ystävä Taiwanista on myös tehnyt 14 päivän Everest trekkauksen ja olin myös tällä viikolla häneen yhteydessä käytännön järjestelyasioista. Tulen saamaan häneltä neuvoja mistä ja milloin trekkaus kannattaa varata ja mitä minun pitäisi ottaa sitä varatessa huomioon. Hän myös painotti vakuutuksen tärkeyttä kun vuoristotauti on enemmän kuin yleistä Everestin olosuhteissa ja korkeuksissa. Heidän trekkausryhmästään (11 hlö) 2 sairastui vakavasti vuoristotautiin ja kiidätettiin sairaalaan, muutama lopetti, muutama sairastui lievemmin ja lopulta 4 pääsi trekkauksen alusta loppuun. Vakuutuksen on katettava helikopterilento suoraan sairaalaan jos vakava vuoristotauti iskee. Riskit on otettava huomioon sillä olosuhteet ovat hyvin rankat keholle. Ei ole enää kyse siitä kuinka hyvin olet fyysisesti treenannut, vaan on kyse siitä kestääkö oma kehosi ohuempaa ilmaa ja saako kehosi tarpeeksi happea. Kehoa on kuunneltava eikä mitään oireita aliarvioitava. Paras ennaltaehkäisy on maltillinen nousu ja suositeltavaa yli 3000m korkeuksissa onkin nousta n. 300m päivässä.

Tänään eksyin ystäväni kanssa kaupoille ja löysinkin muutaman tärkeän jutun, joille tulee käyttöä jo nyt kevään aikana.



Löysin hyvät Haglöfsin vaelluskengät, jotka sopivat vaikeampaankin maastoon ja varsinkin kovan pohjansa ansiosta pitkille vaelluksille myös kivikkoisessa maastossa. Kenkien lisäksi mukaan tarttui Lundhags 35l rinkka päivärinkanksi itselleni kannettavaksi, merinovilla- ja teknisiä vaellussukkia, tekninen kerrasto (pitkät kalsarit ja paita) ja muita treeniä helpottavia tuotteita, kuten treenikassi (ei tarvitse salille mennä enää Siwan muovipussin kanssa). Ystäväni, jonka sain kaupoille kanssani harrastaa myös vaellusta ja on mm. Espanjassa tehnyt Santiago de Compostela-vaelluksen ja on myös suunnitellut vaellusta Everestin Base campille. Sovin hänen kanssaan, että teemme ainakin muutaman viikonloppuvaelluksen kevään ja kesän aikana.

Jos palataan hieman taaksepäin tässä viikossa niin viikko lähti käyntiin Halistenkoskenlenkillä maanantaina. Lenkkisää on onnekseni ollut aivan mahtava viime aikoina ja alla on hieman kuvaa lenkin varrelta.


Tiistai, torstai ja lauantai meni salilla treenatessa. Olen salilla aina ensin nostanut sykettä 20 min pyöräilyllä, jonka jälkeen tehnyt lihastreeniä laitteilla. Vuoropäivin teen ala- ja yläkroppaa, jotta saan koko vartaloa tasaisesti treenattua vaikkakin jalat isommassa osassa tulevaa trekkausta. Perjantaina kävin Turun uimahallilla uimassa (n. 45 min normaalia rintauintia ja n. 20 min vesijuoksua mummojen kanssa). Lauantaina ennen salia lenkkeilen Halistenkoskenlenkin taas Brunon kanssa ja sunnuntai menikin shoppaillessa. On mahtavaa huomata kuinka innokkaana treenaan ja kuinka hyvää niin keholle kuin mielellekin se tekee. Huomenna lähtee 3 viikko käyntiin ja entistä paremmalla fiiliksellä mennään!