keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Namche - Lukla - Kathmandu

Huomenna on lento takaisin Suomeen ja viimeisiä viedään Kathmandussa. Namchesta kesti noin 6 tuntia vaeltaa takaisin Luklaan sunnuntaina 4.9. Pysähdyimme taas lounaalla Phakdingissa ja maistoin itseasiassa ensimmäistä kertaa paikallista "tiibetiläistä" ruokaa nimittäin momoja. Momot ovat hyvin samanlaisia kuin kiinalaiset tai japanilaiset dumplingit ja täällä saat ne myös joko höyrytettynä tai friteerattuna. Vaellusseuraksi saimme samaisen kiinalaisen pojan, joka vaelsi kanssamme Chola passin yli. Luklassa hemmottelimme itseämme ja kävimme paikallisessa Starbucks kahvilassa.

Torstain jälkeen Luklasta ei ollut lentänyt yksikään kone takaisin Kathmanduhun, joten maanantaiaamu oli jännitystä täynnä. Olimme kentällä noin kuudelta aamulla kun lentomme oli tarkoitus lähteä, mutta sää oli edelleen liian pilvinen ja sumuinen, jotta yksikään lento olisi voinut laskeutua Luklaan. Tutustuin kentällä brittimieheen, jonka oli tarkoitus lentää samalla lennolla takaisin Kathmanduhun. Hän oli odottanut kentällä vain pari päivää kun taaks yksi skottimies oli kentällä jo neljättä päivää. Noin kolmen tunnin odotuksen jälkeen lennonjohtotorni kilisytti kelloa mikä tarkoitti sitä, että he antoivat koneille luvan laskeutua kentälle. 4 konetta saapui lähes perätysten ja meidän kone niistä viimeisimpänä ja pääsimme lentämään turvallisesti takaisin Kathmanduhun. Kuulimme Kathmandussa, että lentomme jälkeen Luklan kenttä suljettiin taas huonon sään takia.

Kathmandussa hengailin ensimmäisen päivän samaisen britin kanssa, johon tutustuin Luklassa. Kävelimme ympäri kaupunkia ja kävimme Swayambunathin temppelillä. Sain päälleni siellä kaksi hyvin äkäistä apinaa, jotka tarttuivat vaatteisiini kiinni ja yrittivät repiä niitä. Saimme pinkoa pakoon aika nopeasti tämän hyökkäyksen jälkeen! Onneksi eivät purreet! Tiistaina menimme tämän britin ja yhden hollantilaisen naisen kanssa Boudhanath temppelille, kävimme Kathmandu Durbar Squarella ja näimme myös elävän lapsijumalattaren Kumarin hänen omassa temppelissään. Ikävä huomata näissä vanhoissa paikoissa kuinka viimevuotinen maanjäristys on vaikuttanut. Iso osa Durbar squaren ikivanhoista puurakennuksista oli romahtanut joko täysin kokonaan tai osittain. Samoin oli Boudha stupa, jonka katto oli romahtanut ja nyt sitä korjattiin ja uudistettiin. Muistaakseni noin 9000 ihmistä menetti henkensä kyseisenä päivänä ja monet tuhannet menettivät kotinsa ja elantonsa. Eilen tapasin eteläafrikkalaisen miehen, johon taas tutustuin Namchessa ja kävimme hänen kanssaan shoppailemassa Thamelin kaupoilla. Illalla olimme nelistään näiden edellämainittujen kanssa syömässä ja kävimme tsekkaamassa paikallista yöelämää Phat Kath ravintolassa. Erittäin mukava lounge-ravintola/baari aivan Thamelin keskustassa, mutta silti pois hälinästä. Viimeiset pari päivää taidan vaan rentoutua, käydä hieronnassa ja ihastella Kathmandun elämää.

Reissu oli aivan mahtava ja siitä jäi käteen niin paljon muistoja. Ehdottomasti tulen tänne uudelleen trekkaamaan, ehkä yksin ehkä jonkun kanssa. Aika näyttää!

perjantai 2. syyskuuta 2016

Gorakshep - Dzongla - Chola pass - Gokyo - Porche Tenga - Namche

31.8 Gorakshep 5140m - Dzongla 4835m

Aloitettiin päivä taas trekkaamalla Gorakshepistä Dzonglaan. Reitti kulki Lobuchen läpi ja ennen "risteystä" Perichehen otettiinkin toinen puoli vuorenrinnettä ja suunnattiin kohti Dzonglaa. Matkalla tänne ohitimme todella kauniin ja turkoosin värisen Chola Tsho-järven. Ympäröiviltä vuorilta virtaa joet ja purot kyseiseen järveen, joten vesi on todella kirkkaan sinistä. Trekkaukseen tänään meni aikaa noin 5 tuntia ja huomenna heräämme noin klo 4-5 välissä ja lähdemme ylittämään todella riskialtista Chola Passiä 5420m. Kyseisellä taipaleella on lumivyöry- ja maavyöryvaara + jäätikköä ylittäessämme vaara myös jalkojen alta pettäviin jäälohkareisiin. Siksi meidän tarvitsee lähteä niin aikaisin aamulla, että keli on vielä viileä eikä aurinko paista. Heti kun aurinko alkaa paistaa, riski lumen sulamiselle ja lumivyöryille kasvaa. Chola Passin ylittää meidän kanssa se sveitsiläinen, johon tutustuttiin Namchessa ja yksi kiinalainen. Molemmat trekkaavat yksin eikä Chola Passia suositella ilman opasta. Tapasin heidät uudelleen Gorakshepissä ja nyt he tulivat iltapäivällä myös Dzonglaan. Tavattiin Dzonglan majatalossa myös kiipeilijälegenda Nepalista, joka on kiivennyt Everestin huipulle 10 kertaa! Kiivennyt myös muita vuoria, mutta Everestiä mieluiten.

1.9 Dzongla 4835m - Chola Pass 5420m - Gokyo 4790m

Heräsimme klo 4:00 ja noin klo 5:00 lähdimme vaeltamaan kohti Chola Passia ja Gokyota. Ensin oli noin 200m loivahko nousu, jonka jälkeen noin 200m hullu, aivan sairas kivikkoinen nousu. Jouduimme kiipeämään käsiä apuna käyttäen vuorenrinnettä pitkin. Oppaani hoputti vähän väliä, että pitää mennä nopeampaa kun kyseisellä kallioseinällä on usein maavyöryjä. Hän myös sanoi, että viime vuonna reitti oli suorempi, mutta hiljattain oli paha maanvyöry, joka tuhosi osan reittiä. Kivikkoisen nousun jälkeen saavuimme jäätikölle, jossa oli lumivyöryvaara ja aivan loppupalaneena jouduin taas hoputetuksi. Pääsimme melkein Cholan huipulle kunnes oppaani huomasi, että noin 20m reitistä oli romahtanut. Jouduimme kiertämään hieman ja taas nousemaan kiviä pitkin ylös huipulle. Luulin jo olleeni voiton puolella kun olimme huipulla, mutta ei.. seuraavaksi alkoi lasku isoja ja heiluvia kiviä pitkin. Taas minua hoputettiin samalla kun oppaani kertoi yhden meidän sherpan ystävän kuolleen kyseisessä kohdassa kun kivivyöry yllätti hänet. Päästessämme alas olin AIVAN kuollut.. Ja taas matka jatkui ylös alas ylös alas kunnes saavuimme kokonaisuudessaan 6 tunnin trekkauksen jälkeen Thangnakiin lounaalle. Reitti oli hullu jopa nyt ja vielä pahempi silloin kun kivet ovat lumen peitossa. Vaikka itsekin treenannut paljon tätä ennen niin suosittelen tätä kyllä vaan huippukuntoisille ja ihmisille, joiden hermot kestävät todella pelottavia olosuhteita! Huh. En ole eläessäni tehnyt mitään näin rankkaa!

Matka jatkui Ngzumba jäätikön yli Gokyoon. Jäätikön ylittäminen vei meiltä noin 3 tuntia! Jäätiköt täällä ovat tällä hetkellä kivien peittämiä, mutta aika-ajoin näkyi murtuneita jäälohkareita (n. 15-30 metrisiä), joten meidän piti taas kulkea ripeää tahtia kun jäätikkö elää ja liikkuu kokoajan eikä tiedetä milloin taas lohkeaa pala. Välillä reitti meno niin, että oli ainoastaan kengän kokoinen kohta astua ja seuraava oli polven korkeudella ja taas kengän kokoinen. Jos missaat yhdenkin, putoat alas jäätikköä.. Kokonaisten 10 tunnin vaelluksen jälkeen saavuimme Gokyoon ja näkymä on kyllä koko rankan päivän arvoinen!! Gokyo sijaitsee 4790m Gokyo-järven ja Gokyo-vuoren alla. Järvi on turkoosin sininen ja pyhä, joten valitettavasti siinä ei saa uida. Yksi jännä asia muuten mikä täällä on tullut vastaan on se, että kun yli 4000m korkeudessa ei ole enää puita ja muukin kasvillisuus on hyvin karua, paikalliset keräävät yakki-härkien sontaa, tekevät niistä kiekkoja, kuivattavat niitä pihalla ja lopulta polttavat niitä kamiinoissa tehden mm. ruokahuoneen lämpimäksi. Yakkien sonta palaa hyvin ja hyvin pitkään :)

Luklassa on satanut muutaman päivän eikä sinne tai sieltä ole ollut lentoja eikä helikopteria. Ollut liian huono näkyvyys koneiden lähteä tai laskeutua. Tarvii toivoa, että sää kirkastuu maanantaiksi ja pystyn lentämään takaisin Kathmanduhun turvallisesti. Huomenna on tarkoitus käydä Gokyo Ri vuorella jos sää on hyvä ja suunnata sitten suoraan alas Dholeen. Trekkaus täältä Dholeen on onneksi enimmäkseen alamäkeä ja Dhole onkin vain enää 4200m korkeudessa. Dholessa on tarkoitus olla yksi yö ja jatkaa sitten kohti Namchea ja Namchesta taas seuraavana päivänä Luklaan.

3.9 Namche

Jatkoimmekin eilen Gokyosta suoraan Porche Tengaan, joka on noin 3 tunnin vaellusmatkan päässä Namchesta ja jäimme sinne yöksi. Tänään vaelsimme takaisin Namcheen ja huomenna Luklaan. Lennot ovat olleet peruttuna jo kaksi päivää taas niin saatamme joutua vaeltamaan alas Saleriin Luklasta ja ottamaan sieltä jeepin Kathmanduhun. Matka tulisi kestämään noin 7-8h.

maanantai 29. elokuuta 2016

Namche-Tengboche-Periche-Lobuche-Gorakshep-Everest Base Camp-Kala Patthar

26.8 Tengboche

Lähdettiin taas aamulla kahdeksan maissa vaeltamaan Namchesta 3440m kohti Tengbocheta 3860m. Tähän matkaan meillä meni kokonaisuudessan noin 5 tuntia pyshdysten kanssa. Pitkän matkaa vaellettiin alaspäin laaksoon (Phunke Tenga 3250m) ja sitten noustiin 600m suoraan ylös. Tämä viimeinen pätkä oli aika raskas ja siihen meni aikaa noin 1,5-2h. Saavuttiin puolenpäivän aikoihin Tengbochehen, syötiin lounas tuttuun tapaan ja myöhemmin iltapäivällä käytiin munkkiluostarissa katsomassa heidän  rukoushetkeään. Valitettavasti siellä ei saanut valokuvata. Istuskeltiin hetki hiljaisuudessa kun munkit "rukoilivat" lukien jotakin kirjaa läpi. En tiedä buddhalaisuudesta paljoakaan, mutta joku varmaan tietää mitä mantraa he lukivat :) Fiilis oli uskomattoman rauhallinen! Myöhemmin käveltiin vaan täällä kylässä ja käytiin hieman korkeammalla muistomerkillä. Päivä oli aika pilvinen, joten kauas ei nähty, mutta jos huominen aamu on kirkas, heräämme noin klo 5:30 ja kapuamme samalle muistomerkille. Sieltä aukeaa 360asteinen näkymä näille vuorille mukaanlukien Everestille. 

Happisaturaatio oli hieman laskenut ja pyörii nyt noin 90-93 välillä. Edelleen ihan hyvä niin toivotaan, ettei hirveästi ainakaan laske. Yhdellä jenkkinaisella on ollut hieman enemmän päänsärkyä ja mitattiin hänenkin saturaatio niin näytti 85. Alkaa olla jo heikko ja hänen pitääkin jatkossa hieman tarkempaa katsoa miten rauhallisesti kulkee ja muistaa juoda paljon vettä. Mulla vettä kuluu noin 4 litraa päivässä ja vuoristotaudin ennaltaehkäisyyn kuuluukin runsas vedenjuonti. Moniin pahoihin AMS (acute mountain sickness) oireisiin on usein kuulemma yhdistetty nestehukka. Olen pitänyt myös huolen siitä, että kapuamme ylös rauhallista tahtia ilman, että sydän rasittuu liikaa ja hengästyn. Toistaiseksi olen myös säästynyt vatsataudeilta ja muilta pöpöiltä (koputan puuta samalla). Syön paikallisten pöperöitä näissä majoissa missä aina yövymme ja juon myös heidän hanavettä (tosin mulla on vedenpuhdistustabletteja mukana). Pidetään peukkuja, että säästyn jatkossakin ja pääsen tekemään reissun hyvin alusta loppuun!

Päivät ja ajantaju häviää täällä täysin. Mikä on kyllä hyvä asia kun ei hirveästi tule mietittyä mitään työjuttuja tai muutakaan. Pystyy keskittyä vaan trekkaamiseen ja näihin uskomattomiin maisemiin! En saa näistä tarpeekseni :) Telkkareita ei ole ja meidän lempi ajanviettomme täällä on korttipelit :) Aina vaelluksen jälkeen toki tarvitsemme myös lepoa, jotta kroppa tottuu taas uuteen korkeuteen. Näissä korkeuksissa alkaa myös olla jo kylmä (päivällä toistaiseksi noin 10-15astetta, mutta öisin putoaa alle 10. Huoneissa ei myöskään lämmitystä ja ikkunat ovat mitä ovat niin tänäänkin joudun nukkumaan vaatekerran kanssa, jotta tarkenen makuupussissa.

Huomenna pitäisi jatkaa matkaa Perichehen 4240m jos vaan olen terve. Alunperin meidän piti mennä Dingbochehen, mutta vielä kun on off season niin kaikki heidän majapaikkansa ovat kiinni. Onneksi Periche on lähes yhtä kaukana ja korkealla, joten voimme hyvin yöpyä siellä. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, olen Everest Base Campillä maanantaina tai tiistaina :)

27.8 Tengbochesta 3860m Perichehen 4240m

Herättiin aamulla klo 5:30 ja kiivettiin hieman ylemmäs katsomaan auringonnousua ja vuoria tässä ympärillä. Keli oli suhteellisen kirkas niin näimme Everestin, Lhotsen ja muita isoja vuoria. Huoneeni ikkunasta on myös suora näkymä näille vuorille :) Yksi maltalainen mies yöpyi samassa majatalossa ja oli tullut samaa reittiä Luklasta asti. Hän oli todella kipeä eikä voinut enää jatkaa matkaa niin lähti takaisin Namcheen. Valitteli kovaa vatsakipua ja heikkoutta, mutta happisaturaatioarvot olivat kuitenkin 88. Vuoristossa ja näissä korkeuksissa pitää kuunnella omaa kehoaan ja jos tuntuu siltä, ettei pysty enää jatkamaan niin on vain lopetettava. Harvase päivä meidän yli lentää pelastushelikoptereita hakien porukkaa eri kohdista vuoria sairaalaan. Mun opaskin on kertonut paljon tarinoita hänen asiakkaistaan, joita on jouduttu pelastaa helikopterilla kun iskenyt niin kova vuoristotauti.

Klo 8 aikaan aloitettiin vaellus kohti Perichetä. Maasto alkoi jo muuttua metsäisestä karummaksi ja kivikkoisemmaksi. Ensimmäistä kertaa törmättiin myös yakkeihin, joita käytetään täällä paljon kuljetusapuna. Vaellettiin noin 5 tuntia kunnes päästiin perille Perichehen. Reitti oli suhteellisen tasainen lukuunottamatta muutamia korkeampia nousuja. Päivä oli kirkas ja näimme selkeästi Ama Dablam (6800m) vuoren kun ohitimme sitä vasemmalta puolelta. Todella kauniit maisemat taas vaihteeksi! :) Periche kylänä on pieni ja laakson pohjalla kivikkoisessa maastossa ja tuossa vieressä virtaa joki. Täällä näitä jokia kutsutaan maitojoiksi niiden valkoisen värin takia. Vaelluksen jälkeen iski aika kova hedari ja jouduinkin ottamaan pari särkylääkettä ja lepoa iltapäivällä. Mitattiin happisaturaatio illalla ja se näytti 94, joten siltä osin kaikki hyvin! Päänsärky johtunut varmaankin niskojen jäykkyydestä kun päivittäin vaelletaan rinkat selässä ja joudun paljon katsomaan alaspäin, jotta näen mihin astun. Perichessä huone on jo jäätävän kylmä ja joudun nukkumaan pipo päässä ja fleecevaatteet yllä. Aamulla jatketaan matkaa kohti Lobucheta 4910m.

28.8 Periche 4240m -Lobuche 4910m

Lähdettiin hieman myöhemmin vaeltamaan kuin normaalisti. Koko matka Lobuchehen oli kivikkoista ja hyvin karua. Huomaa, ettei näissä korkeuksissa ole enää kunnon kasvillisuutta vaan kaikki vihreä on hyvin matalaa sammalta. Mulla alkoi puolessa välissä matkaa pää särkemään todella paljon ja noin kilsa ennen Lobucheta alkoi heikottaa niin paljon, että pelkäsin pyörtyväni. Mun oppaan oli kannettava mun rinkka loppuun asti, jotta itse pysyin tolpillani. Kun saavuttiin vihdoin ja viimein noin 4-5 tunnin trekkauksen jälkeen perille, olin aivan heikkona. Sain hädintuskin syötyä ja päänsärky oli aivan järkyttävää. Muutaman Panadolin, Diamoxin (vuoristotautilääke) ja kyyneleen jälkeen lepäsin hetken ja olo hieman helpotti. Olo oli niin paha, että mietin jo hetken sitä, että kutsutaan helikopteri hakemaan ja viemään suoraan sairaalaan. Mun opas sanoi, että kun ylittää 4500m korkeuden, on parempi päivisin hieman liikkua sen sijaan, että makaisi vuoteen omana, joten trekattiin noin 100m ylöspäin Khumbu jäätikön reunalle. Aivan mielettömän upea jäätikkö (tosin nyt kesän jälkeen vielä ilman lunta)! Takaisin alhaalla Lobuchessa mitattiin mun happisaturaatio ja se pyörii nyt enää vaan noin 80. Huomenna tarvii tarkkaan miettiä ja katsoa mun oloa, että pystynkö jatkamaan enää ylöspäin vai ovatko vuoret valloittaneet mut. Namchen jälkeen ei myöskään ole ollut minkäänlaista mobiiliverkkoa tai wifiä, jotta olisin voinut ilmoittaa vanhemmilleni aina missä menen ja mikä olotila on. Toivottavasti ovat saaneet yönsä nukutuksi!

29.8 Lobuche 4910m - Gorakshep 5140m - Everest Base Camp 5364m

Aamulla olo oli jo taas normaali ja happisaturaatiokin oli noussut yli 85 eikä päänsärystä ollut enää tietoakaan. Päätettiin jatkaa matkaa kohti Gorakshepiä ja Everest Base Campiä. Vaellettiin noin 3-4 tuntia Khumbu jäätikön reunamilla ja saavuttiin puolenpäivän aikoihin Gorakshepiin. Hieman ennen kuin päästiin perille, näkymä Himalajan vuorille oli aivan mieletön! Everest näkyi kauempana, Nuptse 7861m aivan edessä, Pumori 7165m hieman kauempana yms. Olimme aivan vuorien ympäröimänä ja jäätikkö vieressämme. Nyt tosin kun on syksy aluillaan ja kesällä ollut monsuunikausi, jäätiköllä hädintuskin on jäätä, vaan lähinnä kivikkoa ja kivien peittämiä jääkohkareita. Oli jännän kuuloista kun muuten aivan hiiren hiljaista, mutta välillä aina jyrisi kun jäätikkö liikkui ja kiviä alkoi putoilla. Myös muutama pieni lumivyöry oli vastapäisillä vuorilla. Gorakshepissä söimme lounaan ja suuntasimme sitten kohti Everest Base Campiä. Päätimme tosin olla menemättä aivan sinne ytimeen vaan katsoimme sitä ylempää noin 200m päästä jäätikön reunalta. Kiipeilykausi ei ole vielä alkanut eikä leirissä ollut teltan telttaa saatika kiipeilijää. Kiipeilykautena (noin lokakuusta toukokuuhun) base campillä voi nähdä satoja telttoja. Leirialue oli myös täysin kivikkoinen eikä siellä ollut yhtään lunta. Vaelluskausikaan täällä ei ole vielä alkanut mikä näkyy siinä, ettei monikaan majapaikka tai klinikka ole näissä kylissä auki. Kenttää ei myöskään ole lähestulkoon missään Namcjen jälkeen eivätkä paikalliset ole vielä ladanneet wifejään kun ei ole sesonki alkanut. Tänään sain soitettua äidilleni nopeasti, että kaikki on ok. Meniköhän viides puhelu jopa läpi :) Huomenna aamulla heräämme klo 4:00 ja kapuamme täältä Gorakshepistä Kala Pattar vuorelle 5550m. Sieltä aukeaa näkymä Himalajan vuoristoon kaikkein kauneiten ja tämä tulee olemaan myös trekkaukseni korkein kohta! Tämän jälkeen palaamme majataloomme, syömme aamupalan ja suuntamme kohti Dzonglaa 4830m (juuri ennen Chola Passia 5420m ja Ngozumba jäätikköä). 

Vaellus itsessään ei ole kovin rankkaa lihaksille, mutta jos on hitusenkin päänsärkyä tai muita vaivoja niin vaellus on 100x rankempaa. Yli 3000m jälkeen huomasin myös sen, että jalat ovat todella väsyneet ja askeleet ovat hyvin lyhyitä ja raskaita. 5000m askeleet ovat TODELLA hitaita ja lyhyitä. Tottakai välillä on todella raskaita nousuja ja usein reittimme kulkee kivikkojen läpi, joten nousu on hyvin epätasaista ja jokaista askelta joutuu miettimään. Näiden nousujen jälkeen jopa lihakset huutavat hoosiannaa. Vuoristotautia välttäen on myös kuljettava rauhallista tahtia niin en ole halunnut yhtään hätiköidä vaellusten aikana. Tänään esimerkiksi Lobuchesta Gorakshepiin on matkaa noin 4km, jonka taitoimme mukavasti 3-4 tunnissa.. Kotona lenkkeilen 10km 1,5 tunnissa, joten tässä huomaakin sen eron.

Nämä majatalot missä yövymme ovat todella siistejä ja kivoja. Olen joka yö saanut oman huoneen, jossa on sänky. Riippuen majatalon koosta, näissä saattaa olla 10-40 huonetta. Huoneet useimmiten ovat todella kylmiä yöllä kun eristyksiä tai lämmitystä ei ole, mutta lähestulkoon jokaisella vaeltajalla on oma makuupussi ja lämmintä vaatetta mukana. Seinien välissä kuuluu hiirien rapinaa, mutta huoneissa ei ole mitään elukoita näkynyt:) Itse otin "full package" reissun, eli maksoin etukäteen tietyn summan ja se on kattanut majoitukset, 3 ateriaa päivässä, oppaan ja kantajan. Näissä
Majataloissa on aina oma pieni ravintolansa ja menu on hyvinkin laaja, josta valita. Yleensä olen pysytellyt dal bhat-linjalla tai sitten ottanut friteerattuja nuudeleita kasvisten kera. Namchen jälkeen en ole lihaan uskaltanut koskea vaikka muutamissa paikoissa ovatkin sitä menussaan tarjonneet. Välimatkat kylien välillä ovat täällä hyvin pitkät ja liha joudutaan kantaa aina tämän koko kansallispuistoalueen ulkopuolelta. Vaikka se olisi syväjäässä ennen kantamista, saattaa hyvinkin olla kantokorissa muutaman päivän ennen perille pääsyä. Teetä täällä tarjoillaan aina ja lemppariksi onkin muodostunut sitruunatee inkiväärillä ja hunajalla maustettuna. Kuuma suihku (jos sellainen löytyy) maksaa (noin 400-600 rupiaa), puhelimen/akkujen lataus maksaa (noin 300-600 rupiaa), koska sähköä on vähän käytössä. Paikalliset täällä mm. lämmittävät vettä aurinkoenergian avulla (pihoilla näkyy aurinkokennoja, joiden päälle on väsätty taso missä on esim. teepannu ja aurinkoenergia lämmittää tämän teepannun). Wifi myös maksaa jos sellainen olisi käytössä ja muutkin tarpeelliset kuten vessapaperi maksaa :) Kaikissa paikoissa ei ole edes juoksevaa vettä, joten jopa käsien pesu on hankalaa. Suihkussa olen käynyt reissun aikana 3 kertaa (8 päivää kulunut), joten tuoksu saattaa olla myös sen mukainen. Tuoksua mehevöittää myös jokailtainen valkosipulikeitto, nam nam! 

30.8 Kala Patthar

Heräsimme aamu 4:00 ja lähdimme vaeltamaan Gorakshepistä kohti Kala Pattharia 5550m. Koko aamu oli sumuinen ja ylhäälle päästyämme satoi myös lunta, joten hirveästi mitään emme nähneet. Puolivälissä matkaa ehdimme näkemään Everestistä, Pumorista ja Numptsesta vilaukset, mutta ylhäällä meitä odotti vaan sumu. Vaellukseen ylös meni noin 1,5-2h, jonka jälkeen kapusimme takaisin alas ja olimme Gorakshepissä noin klo 8:00. Alunperin meidän piti jatkaa tänään matkaa kohti Dzhonglaa ja huomenna Chola Passin läpi Gokyoon, mutta päätimmekin olla täällä vielä yhden yön ja pitää taukopäivän.

torstai 25. elokuuta 2016

Muutama päivä Namchessa

24.8

Iltaa kohden alkoi pää särkeä ja hieman säikähdinkin sitä. Suomessa siihen löytyisi aina joku "normaali" syy, mutta täällä toki ensimmäisenä mietin sitä, että alan saamaan vuoristotaudin oireita. Muutaman särkylääkkeen, runsaan veden juonnin ja ruuan jälkeen kipu hellitti lähes kokonaan. Mittasimme myös happisaturaationi ja se näytti 93, joten vaikuttaa toistaiseksi ihan hyvältä. Namche on isompi kylä kuin aikaisemmat, joita olemme ohittaneet, joten täällä on jopa tekemistä. Illalla pelasimme oppaani kanssa bilistä ja korttia samalla kun illallistimme taas kerran dal bhatia. Alkuillasta satoi, mutta loppuillasta saattoi jo nähdä kirkkaan tähtitaivaan Namchen yllä. Tapasin myös sveitsiläisen reissaajan, joka on täällä myös ensimmäistä kertaa, mutta täysin ilman opasta ja kantajaa! On menossa lähestulkoon samaa reittiä kuin me, mutta hieman nopeampaa tahtia, joten emme Namchen jälkeen välttämättä enää törmää reitillä.

25.8

Herättiin klo 05:00 ja puettiin vaelluskamat ylle ja lähdettiin katsomaan Everestiä auringonnousun aikaan yhdelle Everest View pointille, joka on tässä aivan lähellä ja noin samoissa korkeuksissa. Taivas oli kirkas ja näimme selkeästi Everestin, Lhotsen ja muutaman muun noin 7000-8000m vuoren! Näky oli uskomattoman kaunis ja aivan kuin jostain unesta! Tuolta view pointilta jatkoimme matkaa Everest View Hotellille, jonne vaelsimme noin 1,5h. Kyseinen hotelli on laakson reunalla, 3880m korkeudella ja sieltä on myös täydelliset näkymät näille vuorille! Kuvia löytyy facebookista ja instagramista kun en saa niitä tänne ladattua. Kaikenkaikkiaan olimme tänään reissussa vaan noin 5 tuntia, jonka jälkeen tulimme takaisin Namche bazarille hengailemaan ja kiertelemään paikkoja. Illalla ja huomenna aamulla mitataan taas oksitometrillä happisaturaatio ja katsotaan jatketaanko matkaa huomenna kohti Tengbocheta 3860m (muutimme reitin suuntaa kun alunperin ajattelimme mennä vasenta puolta Namchesta Gokyoon, Chola Passin läpi Everestille ja Kala Pattharille ja sitten Dingbochen ja Tengbochen kautta takaisin Namcheen, niin nyt menemmekin oikeata puolta ylös ja vasenta alas). Vielä on off season täällä trekkaamisessa, joten paljoa muita trekkaajia ei näy. Muutamia ryhmiä ja tänään taas törmättiin yhteen espanjalaiseen reissaajaan, joka tekee lähestulkoon samaa reittiä kuin me, mutta yksin niinkuin eilinen sveitsiläinenlin. Reitit täällä on onneksi hyvin selkeitä ja esim. Luklasta Namcheen on vain yksi virallinen reitti, jota käyttää niin paikalliset kuin trekkaajatkin. Hyvin vaikeaa siis eksyä reitiltä. Itse kun teen tätä ensimmäistä kertaa, en halunnut lähteä kokonaan yksin jos jotin kuitenkin sattuu. Ja oppaani on onneksi todella kova puhumaan niin eipä tule tylsää!:)

tiistai 23. elokuuta 2016

Lukla-Phakding-Monjo-Namche

23.8 Kathmandu - Lukla - Phakding - Monjo

Mun opas tuli autokuskin kanssa hakemaan mut hotellilta klo 05:00 ja ajettiin suoraan kentälle. Kotimaan terminaali muistutti enemmän bussiterminaalia kuin lentokenttää ja suurin osa lennoista lähti Luklaan tai muualle vuoristoon. Täällä tehdään myös ns. vuoristolentoja, jotka kiertää Everestin reunaa noin tunnin ajan. Terminaalista päästiin pakettiautolla/minibussilla suhteellisen ajallaan koneen luo. Lensimme Kathmandusta Luklaan Sita Airlinesilla (18 paikkainen kone ja istuimet oli sijoitettu niin, että jokainen istui yksin ikkunan vieressä. Toistaiseksi pienin kone millä oon lentänyt ja whoah sitä fiilistä kun päästiin kiitoradalta ilmoihin! Jokaiselle myös jaettiin pumpulia korviin kun meteli oli niin kova. Lento kesti noin 25min ja lähes koko matkan taivas oli sininen ja miltei pilvetön, joten istuessani koneen vasemmalla puolella näin koko Himalajaketjun! Lumihuippua toisensa perään! Vaikka paljon olenkin nähnyt paikkoja ja käynyt ties missä, oli tämä näky ehkä yksi kauneimmista mitä olen nähnyt!! Latailen videota ja kuvia kunhan vaan pääsen niihin käsiksi :) Lentojännitystä ei kuitenkaan hirveästi helpottanut kauniit maisemat kun olin tietenkin etukäteen lukenut tällä välillä tapahtuneista lento-onnettomuuksista ja onnettomuuksista Luklan kentällä. Suosittelen jokaista googlaaman kuinka koneet laskeutuvat ja nousevat Luklan kentällä. Kyseinen kenttä sijaitsee siis vuoristossa noin 2800m korkeudessa ja kiitoratoja on yksi ja sekin lyhyt. Laskeutuminen ja lento meni onneksi osaltamme hyvin ja olihan se aikamoinen kokemus. Muutamien lentokoneiden laskeutumista ja nousua sain myös todistaa (löytyvät myös kamerasta).

Luklassa söimme aamupalaa, tapasimme Sherpamme ja lähdimme trekkaamaan noin 8:30 aikoihin. Reittimme kulki Phakdingin (2610m) kautta Monjoon (2835m), jossa yövyimme. Reitti oli toisinaan haastava ja jouduimme paljon sahaamaan ylös alas kivisiä polkuja ja portaita. Hyvän Malminkartnotreenin takia en hyytynyt kertaakaan matkalla!:) Reittimme kulki aikalailla vuorenrinteellä ja kielekkeitä tuli ohitettua jos yks sun toinenkin. Maisemia ei voi edes sanoin kuvailla, joten en edes yritä. Kuvat ja videot puhukoon puolesta. Phakdingissä kävimme lounaalla ja Monjoon saavuimme noin klo 16. Reitin haastavuudesta kertoo se, että reitin pituus itsessään oli arviolta 8km ja meillä meni hyyyvin monta tuntia sitä suorittaessamme. Haluan ottaa varman päälle ja kulkea rauhallista tahtia välttääkseni vuoristotaudin. Oppaanikin sanoi, että vuoristotauti iskee usein silloin kun trekkaa liian nopeasti ja raskaasti ja sydän hakkaa lujaa. Lisäksi nestevajaus vaikeuttaa asiaa, joten pysähdyimme aina välillä juomaan. Toistaiseksi en ole oireillut, mutta huominen vaellus Namcheen ja siellä oleminen kertoo jo aika paljon. Välillä saimme koiria ja lehmiä vaeltamaan kanssamme. Paikalliset vuoristossa asuvat joutuvat itse myös kävelemään monia kilometrejä näitä polkuja pitkin töihin ja kouluihin. Näimme paljon paikallisia kantavan isojakin koreja selässään, joita he kannattelivat otsaa vasten olevilla hihnoilla. Sherpamme vaelsi lähestulkoon koko matkan edellämme isomman rinkkani kanssa, aina välillä pysähtyen ja odottaen meitä. Mukava kaveri ja vaeltaa itse farkut ja lenkkarit jalassa :) astetta kovempi myös! On siis paikallista Sherpa-vuoristokansaa ja asuu Luklassa. Oppaani mukaan heidän kielensä on sen verran erilainen yleiseen kieleen verrattuna, etteivät he aina ymmärrä keskenään kaikkea.

Majapaikkamme Monjossa on erittäin siisti ja sain jopa oman huoneen! Huoneeni ikkunoista avautuu maisema vuorten väliseen laaksoon. Ruoka myös on ollut aivan jotain muuta kun mitä minulle muutama henkilö ennen reissuani kertoi! Olen syönyt kunnon nepalilaisia "set menu" annoksia, joissa on niin kasviksia kuin lihaakin ja keittoa ym ym ym! Oppaani kanssa keskustelimme vaan siitä, että Namchea ylemmäs kun mennään on parempi ja turvallisempi syödä vain kasviksia kun sinne asti kestää kauemmin kantaa liha ja silloin se on huonossa flaksissa jo pilalla. Illalliseksi saimme majapaikastamme paikallista Dhal pat (en muista kuinka kirjoitetaan) ruokaa, joka sisältää joko kanaa tai kasviksia riisin kanssa, pinaattia ja linssikeittoa. Tämän lisäksi söin valkosipulikeittoa (paikalliset syövät valkosipulia välttääkseen vuoristotautia) ja oppaallani oli mukana vielä granaattiomenoita kun parantavat kuulemma verta ja verenkiertoa niin söimme ne vielä jälkkäriksi. 

Netti täällä on, mutta se maksaa ja se ei toimi, hädintuskin on myöskään kännykässä verkkoa, mutta se antaakin aikaa keskittyä itse olennaiseen ja jättäen ylimääräisen pois :) Huomenna sitten Namcheen ja meitä odottaa kuulemma rankka 600m nousu ylös. Sain venyteltyä lihaksia ennen kuin pujahdin makuupussiin niin toivottavasti aamulla olen taas iskussa!  Namchessa olemme kaksi yötä ja totuttelemme niihin korkeuksiin ennenkuin voimme jatkaa matkaa kohti EBC.

24.8 Namche Bazar

Herättiin aamulla aikaisin ja lähdettiin noin 7:30 trekkaamaan Monjosta kohti Namche Bazaria 3440m. Reitti oli suhteellisen lyhyt kilometreissä, mutta nousua oli noin 600m ylöspäin ja reitti oli todella kivikkoinen ja jyrkkä. Ylitimme joen riippusiltoja pitkin muutamaan otteeseen ja muutoin reitti kulki metsässä vuorenrinteellä. Näissä korkeuksissa alkaa olemaan jo viileä ja yöllä mm olin hieman kylmissäni kun huoneissa ei ole mitään lämmitystä. Onneksi oli kuitenkin tarpeeksi vaatteita päällä ja makuupussissa tarkeni nukkua. Monjosta käy Namchessa monia paikallisia töissä, joten Armania lainaten "Siis kelatkaa, nää ihmiset elää täällä ja vaeltaa tän reitin joka päivä mennen tullen". Puolenpäivän maissa saavuimme Namcheen eli vaellukseen meni noin 3 tuntia. Tämä on iso-pieni kylä vuorenrinteellä ja ns. trekkaajien keskus. Täällä usein ollaan päivä tai kaksi totuttelemassa ilmanalaan ennenkuin jatketaan matkaa. Trekataan huomenna tässä ympäristössä ja sitten jos happisaturaatio näyttää hyvältä, jatkamme matkaa kohti Base Campia!

maanantai 22. elokuuta 2016

Gooood morning Kathmandu!

Saavuin Kathmanduhun sunnuntaina 21.8 n. klo 16 paikallista aikaa (paikallinen aikavyöhykehän on täällä +5h45min. Tarkoittaen siis, että jos Suomessa on klo 20:00 niin täällä on 23:45.) Ensimmäinen kerta kun törmään tällaiseen aikavyöhykkeeseen! Lento oli pitkä ja uuvuttava, mutta onneksi tutustuin paikalliseen jamppaan Tukholmassa, joka lensi mun kanssa samaa reittiä Kathmanduhun. Kyseinen jamppa on vuosikausia asunut Euroopassa ja mm. siitä kaksi vuotta Mikkelissä! Hän on menossa Annapurnalle vaeltamaan ja sovittiinkin, että vaelluksien jälkeen jos ollaan samaan aikaan Kathmandussa, hän näyttää mulle paikkoja. Lennoista sen verran, että tuli vastaan hauskin ja mieleenpainuvin "lennon opasvideo" tai mikä onkaan se missä käydään läpi kuinka turvavyöt kiinnitetään yms. FC Barcelona olk tehnyt yhteistyössä kyseisen videon Qatar Airwaysille ja se oli hauskaa katsottavaa, suosittelen jokaista googlaamaan! Laskeutuminen Kathmanduhun oli mielenkiintoinen kun tää mesta on laaksossa 1400m merenpinnan yläpuolella ja ikkunoista näkyi vaan vuoria, joiden väliin laskeuduttiin. Kenttä oli pieni ja siellä onneksi pääsi nopeasti ulos viisumi- ja passintarkastuspisteen kautta. Viisumi anottiin masiinasta ja 30pvä viisumi maksoi 40USD.

Oppaani odotti kentällä vastassa ja antoi tervetuliaislahjaksi buddhalaisen kauniin keltaisen huivin. On kuulemma tyypillinen tervetuliaislahja. Hieman stressasin sitä kun opas kertoi mulle vasta kun saavuin, että Luklaan lennetään vain ja ainoastaan selkeän sään aikana kun muutoin on liian iso riski lento-onnettomuudelle niin riskinä oli se, ettemme pääse lentämään aikataulun mukaisesti tiistaina niinkuin oli suunniteltu. Onneksi varasin silti loppulomasta päiviä niin pieni aikataulun jousto olisi ollut mahdollinen. Huristeltiin kapeita ja kaoottisia katuja vasemmanpuolisella liikenteellä hotellille saakka (Thamelin kaupunginosassa pieni ja idyllinen hotelli, 11e/yö). Huoneen ikkunoista kaikuu paikallisten jonkinlaista seremoniamusiikkia. Sähköt sain huoneeseen vasta tunti saavuttuani. Respan leidi selitti jotakin, että Nepalissa on sähköt päällä vain tietyn aikaa kerrallaan ja tulihan se sitten huomattua toistamiseenkin kun sähköt sammuivat tunti niiden käynnistymisen jälkeen. Kaksi lamppua palaa (olisikohan jollain varageneraattorilla tai vaan on vähemmän sähköä käytettävissä?!), mutta tv, ilmastointi tai loput lamput ja pistorasiat eivät toimi. Noh, ensimmäinen ilta meni jokatapauksessa vain siten, että kävin suihkussa ja sammuin sänkyyn.

Seuraavana aamuna oppaani haki mut hotellilta heti aamutuimaan ja vei kuskin kanssa ensin Swayambunath Stupaa katsomaan, jota kutsutaan myös apinatemppeliksi siellä elelevien tuhansien apinoiden takia.  Kyseessä on siis pyhäkkö Kathmandun kukkuloilla, jonka tärkein elementti on kaunis kukkulalla kohoava stupa rakennelma. Tämä on erittäin tärkeä buddhalainen pyhiinvaelluspaikka. Se mitä en ole ennen ymmärtänyt buddhalaisessa ja hindulaisessa uskonnoissa, että ne ovat hyvin lähellä toisiaan ja täälläkin näimme myös hindulaisia pyhäkköjä buddhalaisten lisäksi. Stupalle johti n. 350 kiviporrasta, joiden alkupäätä koristi ja suojeli patsaat. Ylhäällä oli monia pyhäkköjä ja buddhalaisia "rukouspyöriä", joita rullataan kädellä aina myötäpäivään. Ylhäältä pystyi näkemään lähes koko Kathmandun laakson. Talot Kathmandussa ovat matalia ja usein vain noin 2-4 kerroksisia, muutamia korkeampia taloja lukuunottamatta. Nepalilainen oppaani  myös kertoi, että usein maaseudulla talot saavat olla vain parikerroksisia.

Tämän jälkeen ajelimme Pashupatinath temppelille katsomaan polttohautauksia. Pashupatinath sijaitsee myös Kathmandussa, mutta Bagmati joen rannalla, jonka uomat johtavat aina Gangesiin saakka. Temppelinä Pashupatinath on yksi hindulaisten pyhimmistä temppeleistä Nepalissa ja mm. itse temppeliin sisälleon pääsy kielletty kaikilta ei hinduilta. Pashupatinath on hindujen suosima polttohautauskohde ja saimme todistaa muutaman henkilön polttohaustausta. Ensin uhrille pidettiin seremonia joen rannassa, jonka jälkeen ruumis kannettiin paareilla polttohautauspaikkaan, joka oli myös joen rannassa ns. kivilaiturilla. Nepalissa aina poika hautaa vanhempansa ja on vastuussa koko seremoniasta. Ensin polttohautauksen työntekijä valmistelee polttopuut, jonka jälkeen poika/pojat kantavat ruumista paareilla polttopuiden ympäri muutamia kertoja ja sitten asettavat ruumiin puiden päälle. Yksi pojista sytyttää ruumiin palamaan ja ruumista poltetaan aina siihen asti, että jäljellä on vain tuhkaa, joka myöhemmin lakaistaan jokeen. Tällä on tarkoituksena se, että sielu jatkaa matkaa. Joessa naiset pesivät vaatteitaan ja yksi uimarikin bongattiin.. Temppelialueella näimme myös paikallisia Sadhuja, eli niin kutsuttuja yogeja. He omistavat elämänsä meditaatiolle ja elävät hyvin askeettista elämää yöpyen luolissa tai muissa koloissa minne mahtuvat. He maalaavat kehonsa monin värein ja ovat hyvin näyttävä näky temppelillä.

Kaduilla oli erikoista nähdä lehmien vaeltelevan ja muutaman näin jopa lepäävän aivan keskellä risteystä. Pyhiä eläimiä kuin ovat, ne välttyvät hyvin autojen ja skoottereiden törmäyksiltä. Liikennehän Kathmandussa on kaaoottinen ja liikennevaloja ei ole. Liikennevaloina toimivat liikennepoliisit, joiden käsimerkkejä ajelijat pyrkivät noudattamaan. Ennen lounasta kävimme oppaani toimistolla hoitamassa vaellusluvat yms kuntoon huomista lentoa varten. Toivottavasti lentoaikataulu pitää paikkansa ja pääsemme lentämään klo 06:00 huomenna Luklaan. Lennämme n. 18 paikkaisella koneellaja lento kestää noin 25min. Luklan kenttä ei ole vaakatasossa vaan hieman yläkenossa, joten laskeutumisen pitäisi sujua mallikkaammin lyhyellä kiitoradalla :) Lounaalla kävimme paikallisessa raflassa ja söimme paikalliseen tapaan käsin. Oikein hyvää ja maukasta nepalilaista ruokaa! Illalla oppaani haki taas hotellilta ja käytiin vielä paikallisessa illallisella. Tänään aikaisin nukkumaan ja huomenna herätys klo 04:00.

Ps. En osaa lisätä puhelimen kautta bloggeriin kuvia, joten joku joka osaa auttaa asiassa voi ilmiantaa itsensä?:)


lauantai 20. elokuuta 2016

Terveiset Helsinki-Vantaalta

Istuskelen lähtöportillani ja odotan, että pääsen nousemaan koneeseen. Kirjoittelen samalla viimeiset matkajännitykset vielä tänne ja sitten seuraavaksi päivittelenkin "Taivaan otsalta" (Nepalissa Mt. Everestiä kutsutaan Sagarmathaksi, joka tarkoittaa siis käännettynä Taivaan otsaa).

Viimeksi taisin jäädä siihen, että vakuutus ei ollut vielä kunnossa, mutta senkin sain nyt järjestettyä IFn kautta ja jos vaan heidän puheet pitävät paikkansa niin olen myös turvattu vuoristotaudin varalta. Kaikki varusteet, ensiaputarvikkeet, vaatteet ym ym ym on hankittu paitsi kunnon polarisoidut aurinkolasit ostan Nepalista kunhan saavun.

Loppuajan treenit menivät erittäin hyvin ja kävin paljon niin salilla, seinäkiipeilemässä, lenkillä kuin porrastreenissäkin. Kiipeilyssä paransin entistä enemmän (pääsen jo helposti n. 15 seinää ylös. Tosin suurimman osan helppoja reittejä pitkin, mutta pääsen myös muutaman seinän 5a, 5b ja 5c seinät). Pikkuhiljaa enemmän ja enemmän kunhan lihaksetkin kehittyvät ja tekniikka kehittyy. Ruokavalio sujui myös hyvin! Lihaa en ole juurikaan kaivannut, kahvia en ollenkaan, herkkuja hieman, mutta hyvin pärjännyt ilman ja alkoholin kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa. Tärkeintä on ollut syödä monipuolista ja ravintorikasta kasviruokaa (eli ei todellakaan pelkkää salaattia) niin olen huomannut olevani täysin kylläinen. Reissun jälkeen palautan ruokavalioni normaaliksi, mutta ajattelin kyllä vähentää näitä mitkä ovat nyt olleet totaalikiellossa.

Torstaina aloitin pakkaamaan ja seuravaassa kuvassa hieman pakkausfiiliksiä.. On vesipulloja, ensiaputarvikkeita, tekninen kerrasto, talvitakki, kuoritakki, lenkkarit, makuupussi, muutamat paidat, muutamat housut, kameratarvikkeet yms. Testailin isäni antamaa Gopro-kameraa jo kotona ja sillähän saa aivan mielettömiä kuvia ja videota kun kuvaa laajakulmaa. Saan kokoajan synkattua ne mun puhelimen kanssa niin puhelin toimii näyttönä + tarvittaessa pystyn puhelimesta lataamaan videoita ja kuvia blogiini tai someen. Isompi rinkka painoi 12kg ja pienempi 7kg. Reissussa näistä lähtee vielä pois tietty ne vaatteet ja kengät, joiden kanssa sillä hetkellä vaellan, joten ei tule kilot tuottamaan ongelmaa.

                           

Lentoni lähtee klo 20:10 ja lennän Tukholman kautta Dohaan, Qatariin ja sieltä Kathmanduhun. Perillä olen sunnuntaina iltapäivällä ja oppaani tulee kentälle vastaan. Muutama päivä ensin Kathmandussa (järjestämme vaellusluvat kuntoon ja saatan käydä kiertelemässä Kathmandua) ja sitten tiistaina lennän oppaani kanssa Luklaan, josta alkaa vaellus.

Matka voi alkaa!

perjantai 5. elokuuta 2016

Lähtölaskenta alkaa

Viimeistä viedään ennen reissua ja nyt vasta ajatukset heittelevätkin puolelta toiselle! Hoidettavia asioita ei onneksi enää ole montaa, mutta lähtöjännitys heittää omat mausteensa kehiin loppuvalmisteluissa.



Muutama viikko sitten olin päiväretkellä Repoveden kansallispuistossa, joka sijoittuu Kouvolan kauniisiin metsä-/järvimaisemiin. Tällä kertaa kyse oli hyvin kevyestä päivävaelluksesta, mutta maasto oli hyvin vaihtelevaa ja maisemat mitä kauniimmat! Muu harjoittelu on ollut tuttuun tapaan salia, lenkkeilyä, porrastreeniä ja seinäkiipeilyä. Sain kiipeilyyn toisen kaverini myös mukaan ja viime viikolla teinkin omat ennätykseni kiipeilyssä mitä tulee jaksamiseen. Maanantaina sain seinäkiipeiltyä 9 eri seinää ylös asti, 2 jäi puoleen väliin ja sitten vielä boulderoimme hetken. Perjantaina sitten taas ennätin taas itseni ja kiipesin 13 seinää ylös asti ja boulderoimme myös. Olen innostunut siitä kuinka kaikenkattavaa lihastreeniä seinäkiipeily on ja sen lisäksi aivan super hauskaa! Lämmittelytreenin ennen kiipeilyä olen saanut siitä, että olen juossut aina kotoa hallille ja jaksamisen mukaan kiipeilyn jälkeen joko juossut tai kävellyt kotiin.



Maanantaina 1.8 alkoi kehon puhdistautuminen ja jätin mm. kahvin, herkut, lihan ja alkoholin pois. Korvaan lihasta saatavat proteiinit monipuolisilla kasvisproteiiniruuilla. Yksi mielenkiintoinen löydös on soijasuikaleet. Maistuvat kanalta, tuntuvat kanalta ja näyttävät kanalta, mutta ovat soijaa. Tarkoitukseni ei ole myöskään missään nimessä puputtaa pelkkää jäävuorisalaattia vaan olen jo valmiiksi katsonut hyvin ravintorikkaita kasvisruokareseptejä, joita kokkailen kotosalla. Trekkauksella ei suositella/tarjoilla liharuokia, sillä Everest sijaitsee Sagamarthan kansallispuiston alueella ja siellä on "no killing policy", eli eläviä olentoja ei alueella tapeta. Tästä syystä liharuuat kannetaan kansallispuiston ulkopuolelta, jolloin ne eivät perille saapuessaan ole enää niinkään tuoreita. Luin, että mieluiten ja eniten tarjolla on hyvin ravintorikasta ja proteiinipitoita linssisoppaa riisin kera, nam nam! Eli nyt pelkkää vegeä ja jonkin verran kalaa/äyriäisiä. Aamuisin teen vihermehuja vitamiineja saadakseni, lisään ruokavaliooni vielä enemmän hedelmiä ja marjoja ja syön säännöllisemmin. Kahvin jätän pois lähinnä siksi, että sen on todettu (?!) nostavan verenpainetta niin sekään ei toki ole hyvä juttu ja alkoholi nyt tietenkään ei tee hyvää keholle ja sisäelimille. Herkkumaakarina monet tuntevat minut, joten tämä tulee olemaan ehkä vaikein pitää, mutta saapahan tälläkin vähennettyä turhia suoloja, rasvoja ja sokereita :)

Kaikki muu alkaakin olemaan kunnossa ja sain myös tilattua rinkkoihini vesitiiviit pakkauspussit kaikille tavaroille. Passikuvassa tarvitsee vielä käydä (tarvitsen kaksi kuvaa vaelluslupia varten) ja vakuutusasiat saan myös tällä viikolla hoidettua. Loppumatkani hotelli Kathmandussa on myös vielä varaamatta, mutta taidan sen katsoa vasta paikan päällä kun selviää sekin käynkö jossakin muualla Kathmandun lisäksi vaelluksen jälkeen. Vakuutusta varten minun piti mm. selvittää matkakohteen, matkankeston ja reittisuunnitelman lisäksi: matkanjärjestäjän/oppaan kokemus, kuljetus lähimpään sairaalaan hädän hetkellä, pelastautumissuunnitelma ja oma vaelluskokemus. Näiden perusteella tehtiin päätös vakuutuksen suhteen ja kaiken muu vakuutukseni (OP vakuutus) kattaa paitsi vuoristotaudin.. Eli juuri se lähes ainut miksi vakuutuksen tuolla tulen tarvitsemaan. Nyt alkaakin selvittely mistä muualta voisin saada vakuutuksen, joka kattaa myös vuoristotaudin hoidon.

Sain ystävältäni hänen omatekemiään hygieniatuotteita reissua varten, jotta saan minimoitua kannettavat kilot. Mukaan sain koko kehon laventeli-silkki-palasaippuaa (ei tarvitse kantaa nesteitä niin paljoa), jolla voin pestä niin ihon kuin hiuksetkin. Tämän lisäksi mm. tervasalvaa hiertymiä varten, ötökkäkarkotinta, öljyistä "suuvettä/hammastahnaa" jos vesi ei ole edes hammaspesukelpoista. Tämä pohjautuu auringonkukkaöljyyn, johon on lisättyä piparmintun ja teepuun öljyjä.

Pari viikkoa enää niin olenkin matkalla maailman korkeimmalle vuorelle :)

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Aikataulu ja viimeiset valmistelut

Reissuun on aikaa ENÄÄ 36 päivää ja nyt alkaa viime hetken valmistelut ja loppukiri urheilussa. Viimeiset pari viikkoa ovat taas menneet aikalailla urheilupainotteisesti. Viikonloput olen pyhittänyt muille menoille (mm. viime viikonloppuna nautin Ruisrockin antimista Turussa ja tänään olen lähdössä Pori Jazz festivaaleille), mutta arkisin olen ottanut viikonloppujen tuoman laiskuuden takaisin. Kovasti olen viihtynyt salilla, juoksemassa ja porrastreeneissä. Tällä viikolla ehdin myös käymään taas seinäkiipeilemässä ja boulderoimassa Salmisaaren Kiipeilyareenalla. Hienoa huomata kuinka oma korkeanpaikankammo alkaa pikkuhiljaa haihtumaan ja muutenkin kroppa kehittymään seinäkiipeilyssä. Syksyllä suunnittelin hankkivani yläköysivarmistuskortin ja jatkaa kiipeilyä samaan tyyliin mitä Turussa ehdin aloittamaan eli ystävän kanssa toinen toistamme varmistaen ylköyden kanssa. Turussa kyseiseen kiipeilytyyliin ei vaadittu varmistuskorttia, mutta täällä ainakin Kiipeilyareenalla vaaditaan.

Reissuaikatauluni sain myös nepalilaiselta matkanjärjestäjältäni:

Aug 21: Arrival Kathmandu (1350m) and prepare permits and documentation for the trek
Aug 23: Take a morning flight to Lukla (2880m), takes 30min and further trek to Pakding (2650m), takes 3 hours and stay overnight tea house
Aug 24: Trek to Namche Bazar (3440m), takes 4-5hours and stay overnight tea house
Aug 25: Rest day hike around Everest view point and make the day easier and see some market around and stay at the same place
Aug 26: Trek to Dole (4300m), takes 5-6hous and stay overnight tea house
Aug 27: Trek to Maccharmo (4410m), takes 3-4hours and stay overnight tea house
Aug 28: Trek to Gokyo (4750m), takes 3-4hours and stay overnight tea house
Aug 29: Hike to Gokyo Ri (5350m), takes 1:30-2hours for sunrise view and back to tea house and further trek to Thangnak (4680m), takes 3-4hours and stay overnight tea house
Aug 30: Trek to Dzongla (4840m) through Chola Pass (5360m), takes 6-7hours and stay overnight tea house
Aug 31: Trek to Lobuche (4940m), takes 2-3hours and overnight stay tea house
Sep 1: Trek to Gorakshep (5170m), takes 3-4hours and further make a day hike to Everest Base Camp (5345m), takes 3-4hours and stay overnight tea house
Sep 2: Hike to Kalapathar (5550m), takes 1-1:30hours early morning for sunrise view and trek further down to Pangboche (4020m), takes 5-6hours and stay overnight tea house
Sep 3: Trek down to Namche Bazar (3440m), takes 4-5hours and stay overnight tea house
Sep 4: Trek down to Lukla (2880m), takes 6-7hours and stay overnight tea house
Sep 5: Fly back to Kathmandu from Lukla

Fiilistelin näitä pitstop-kohteita jo etukäteen ja jos vain pääsen koko reitin alusta loppuun niin maisemat tulevat olemaan taivaalliset! Googlatkaa mm. Gokyo Ri niin saatte esimakua tulevasta video-/kuvapäiväkirjamatskustani reissun varrelta. Moni näistä kohteista on omien vuoriensa huippuja ja mukavasti matkan varrella Everestille.

Muistilistaa olen päivitellyt puhelinmeeni ja listalla on mm:
-Ensiapupakkaus (sisältäen vedenpuhdistustabletit, sideharsoa, precosaa, antibiootteja, laastareita ja paljon paljon rakkolaastareita, kinesioteippiä, särkylääkkeitä, aurinkorasvaa korkealla suojalla...)
-Vaellusvaatteet niin lämpimiin kuin kylmiinkin olosuhteisiin + vaelluskengät (huipulla tuulee as they say, ja lämpötila saattaa vaihdella aina +20C - -10C)
-Makuupussi
-Järkkäri + Gopro + uutuutena ensimmäinen selfie-tikkuni! :)
-Vaellussauvat ja jääraudat vaikeakulkuiseen ja lumiseen maastoon
-2 rinkkaa (35l ja 60l) + pakkauspussit, jotta sateen sattuessa tavarat pysyvät kuivina
+paljon muuta!

Rokotukset ovat kaikki hoidettu lukuunottamatta lavantautirokotetta. Sain siihen haettua jo reseptin, mutta injektio-rokotuksen sijaan lavantautirokotetabletit. Näiden teho on valitettavasti hieman heikompi kuin normaalin rokotuksen, mutta toivotaan, että säästyn kyseiseltä taudilta. Antibioottirokotusta hakiessani kerroin lääkärille "jos tulee jotain niin olisi hyvä olla antibiootteja.." ja lääkäri vastasi "ai siis kun tulee jotain..".. Vakuutusyhtiössä käyn ensi viikolla ottamassa lisävakuutuksen kun perus matkavakuutus ei kata "riskialtista urheilua, mukaanlukien vuoristovaellusta". Hotellin sain myös varattua kahdelle ensimmäiselle yölle Kathmandusta ja loppuloman hotellit varaan paikan päältä. Kathmandussa ajattelin nauttia paikallisesta kulttuurista ja käydä mm. paikallisilla Hindu ja Buddha-temppeleillä (mm. Swayambhunatin temppelillä, joka sijaitsee kauniilla kukkulalla minne monet buddhalaiset pyhiinvaeltavat kivisiä askelmia pitkin). Haluan myös käydä katsomassa Pashupatinath-temppelillä polttohautausseremonioita, katsastaa ikivanhan Kathmandu Durbar Squaren ja tehdä päiväreissun Pokhara-nimiseen kaupunkiin.

36 päivää!

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Porrastreeniä, kuntosalia ja vaellusta

Viimeisten parin viikon kohokohta oli viime viikonloppuna kun lähdin ystäväni kanssa vaeltamaan Teijon kansallispuistoon kahdeksi päiväksi. Ennen kuin menen tarkemmin kyseiseen vaellukseen, kerron hieman viime viikkojen tapahtumista. Olen saanut driven päälle taas ja alkuviikko (ma-ti) on mennyt kuntosalilla. Salilla olen keskittynyt edelleenkin jalkatreeniin ja aloituksena olen joko juossut tai tehnyt stepperi/porrastreenilaitteella 20 min hikitreenin. Tämän jälkeen n. 30-45 min eri lihastreenejä jaloille minkä lisäksi extrana selkää ja rintaa (ajatellen rinkan kantamista). Näiden treenien jälkeen olen vielä kuntopyöräillyt 20 min ja jos alun hikitreeni ollut juoksua niin olen porraslaitteella tehnyt 20 min tai sitten vastavuoroisesti juossut 20 min jos alussa tehnyt porraslaitteella. Salitreeni on ollut kyllä aivan mahtava ja olen saanut taas vahvistettua lihaksia. Keskiviikot olen ollut muutaman ystäväni kanssa porrastreeneissä Malminkartanon portailla.


Alkuveryttelynä olemme kävelleet mäen ylös-alas, jonka jälkeen omaa tahtia menneet portaat 3-4 kertaa ylös-alas. Viime viikon porrastreeni oli parhain mitä olen tehnyt; ensin mäki, sitten 4 kertaa portaat, sitten "apinatangot" (mäen toisella puolella on ns. apinatangot, joissa edetään käsillä roikkuen tangosta tankoon), muutama tukinnosto ja sitten juosten mäen sivureittiä takaisin portaille. Jalat palautuivat muutaman päivän ja sitten lähdinkin lauantaina vaeltamaan.

Valmistelin päivärinkkani (35l) perjantai-iltana valmiiksi; retkieväiksi pussiruokaa, kuivattuja hedelmiä, suklaata ja vettä. Vaatetus oli valittu luvatun sääennusteen mukaisesti ja päälleni lauantaina laitoin juoksuhousut, vaelluskengät ja teknisen urheilu-tpaidan. Rinkkaan pakkasin mukaan sunnuntain viileämpää ja sadekeliä varten uuden ostamani kuoritakin, uudet Bergans vaellushousut, teknisen aluskerraston ja lämpimän fleece-paidan. Päätimme yöpyä reissussa laavussa, joten rinkkaan meni myös makuupussi ja ystävältäni sain lainaksi makuualustan. Lopuksi pakkasin perus asiat; mm. ensiaputarvikkeet, hyttyskarkotteet ym. Rinkkani painoi n. 6-7kg ja istui mukavasti selkään eikä ollut ongelma kantaa vaelluksen aikana. Ystävälläni oli ruuanlaittovälineet lisäksi niin saimme tulentekopaikoilla tehtyä ruokaa.


Lähdimme vaeltamaan Teijon kansallispuiston Luontotalon kohdalta n. klo 10 lauantaiaamuna. Teijon kansallispuistossa ei ole yhtä pitkää reittiä vaan kiertelimme pikkureittejä pitkin aina eri levähdyspisteisiin ja loppupeleissä lauantain vaelluksemme oli 34km pitkä ja olimme yöpymislaavullamme n. klo 20:30 lauantai-iltana. Vaelluksen aikana pysähdyimme kerran tunnin ajaksi kun teimme ruokaa ja muutaman kerran n. 15 min ajaksi juomaan ja istumaan. Laskeskelimme, että kokonaisuudessaan vaelsimme n. 9 tuntia lauantaina. Vaelluskenkäni ovat todella hyvät ja jalkani kestivät näinkin pitkän kertavaelluksen hyvin! Myös vaatteet ja rinkka olivat hyvät ja selkänikin kesti hyvin. Molempien vesivarastot loppuivat kesken ja haimmekin järvestä vettä keitettäväksi, jotta saimme tehtyä illalla vielä ruokaa ja saimme juomavettä. Laavulla lämmitimme nuotiota siihen asti kunnes menimme nukkumaan ja yö olikin aika lämmin. Laavun kova puulattia ei ollut kummankaan selälle ideaali, mutta saimme molemmat nukutuksi ja aamulla 8 aikaan jatkoimmekin vaeltamista.


Onneksi vain yöllä satoi ja ukkosti niin saimme vaeltaa sunnuntaina vain kosteassa luonnossa, mutta ilman sadetta. Lauantain vaelluksen pituuden vuoksi päätimme tehdä vain "pienen" lenkin sunnuntaina ja vaelsimme 10km. Teijon kansallispuiston vaellusreitit olivat erittäin kivat ja monipuoliset; pääsimmekin vaeltamaan pitkospuita pitkin soiden yli, metsäpolkuja pitkin, kalliolla nähden järvimaisemat, järvenrantaa pitkin, hiekkateillä ja välillä omilla "kivoilla" reiteillä merkittyjen reittien ulkopuolella.. Ongelmana saattoi näihin merkittyjen reittien ulkopuolella vaeltamiseen se, että juttelimme suu vaahdoten samalla niin välillä menimme merkkien ohi katsomatta karttaa. Päädyimme kyllä aina perille vaikkakin välillä hvyin vaikeakulkuista maastoa pitkin:)

Reissuuni on aikaa enää hieman yli 1,5kk ja viikonloppuna sain ostettua lennot! Lennän Helsinki-Tukholma-Doha-Kathmandu 20.8 ja Kathmandussa olen perillä sunnuntaina 21.8. Kaksi yötä siellä, josta 23.8 lento Luklaan ja sieltä vaellukselle. Takaisin Suomeen lennän samaa reittiä 9.9 (Suomessa 10.9). Viime viikolla sain myös ostettua teleskooppisauvat, joissa tärinää helpottavat jousitukset (helpottavat ainakin silloin kun tullaan alas vuorelta). Valmistelut muuten alkavat olemaan hyvässä kuosissa ja enää puuttuu muutamat vaatteet ja isompi rinkka. Rokotukset ovat muutoin kunnossa, mutta käyn lähipäivinä ottamassa lavantauti-rokotteen ja hakemassa muutamat muut lääkkeet ja ensiaputarvikkeet. Heinäkuu menee täysillä treenatessa (tosin viikonloppuisin on paljon kesämenoa) ja sitten elokuun pyhitän täysin kehon puhdistukselle, treenaukselle ja henkiselle valmistautumiselle (suom. alkoholi, herkut, epäterveelliset ruuat pois + detox-kuuri).

Vähän väliä joku kysyy jännittääkö reissu ja tähän asti vastaukseni on ollut "noooh eeei oikein", mutta nyt mitä lähemmässä menen ajankohtaa, alkaa pikkuhiljaa ajatuksissa jännittää, tosin positiivisella tavalla :)

JEE!


sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Homma jatkuu

Nyt olen saanut taas treenausta jatkettua, aluksi hieman hitaammin, mutta kyllä se tahti tästä taas nousee! Viime viikko meni salilla, kerran seinäkiipeilemässä ja Malminkartanon n. 300 portaan porrastreenissä. Sali missä tällä hetkellä käyn ei ole täysin sellainen mitä toivoin ja saan sieltä hieman vajavaisen treenin niin vaihdan salia varmaankin ensi viikon aikana parempaan. Salilla aloitin perustreenillä, juoksin 20min ja pyöräilin 15min ja sen jälkeen jalkatreeniä. Kiipeilyareenalla huomaan sellaisen, että joka kerta siellä käydessäni kehityn lisää, saan lisää uskallusta ja kiipeäminen on tehokkaampaa. Siellä on tullut kokeiltua myös boulderointia, joka myös tuntuu treenauksen jälkeen joka ikisessä lihaksessa! Ensi viikolla menen taas kiipeämään ja pyrinkin käymään siellä vähintään kerran viikossa. Malminkartanon portaat olivat myös mahtava yllätys! Tiesin niitä olevan paljon ja treenauksen kova, mutta kyllä sen 4 nousun ja laskun jälkeen jalat tärisivät ja tuntui, että oli kaikki voimat loppu. Tulen siellä myös käymään vähintään kerran viikossa, toisinaan perus juoksulenkkareiden kanssa ja toisinaan aion mennä vaelluskenkien kanssa niin saa niihin hyvää tuntumaa nousun ja laskun osalta.



Aikatauluni Nepaliin muuttui ja olen menossa sinne elokuun lopulla ja olen siellä kokonaisuudessaan 3 viikkoa. Lomani alkaa 19.8 ja loppuu 11.9. Muutaman päivän loman molemminpuolin olisin Kathmandussa ja sen välin 14-16pvä vaelluksella. Odotan vielä nepalilaiselta oppaaltani vahvistusta, että uusi aikataulu käy myös hänelle. Heti kun hän vastaa, tulen buukkaamaan lentoliput ja trekkauksen maksun hoidan ilmeisesti paikan päällä.

Nyt varsinkin kun olin hieman tauolla tässä välissä ja trekkaus aikaistuu, on pakko saada enemmän treeniä jaloille, keskittyä siihen, että jalkojen lihakset ovat kunnossa ja jättää muu treeni vähemmälle. Paljon kävelyä, juoksua, lenkkeilyä, porrastreeniä, jalkatreeniä ja muu tulee sitten siinä sivussa.

lauantai 28. toukokuuta 2016

Barcelona

Aika on vierähtänyt liian nopeasti tässä muuton alla ja kaiken lisäksi olin viikon lomalla ja siitä suurimman osan ajasta Barcelonassa. Barcelonassa tuli kyllä käveltyä kymmeniä kilometrejä joka päivä, niin pieniä vuoria ylös ja alas kuin ihan kadullakin.



Ensi viikolla alkaa taas raaka treeni, tällä kertaa paikat vähän eri kuin mitä Turussa. Lomani tulee olemaan 22.8-11.9, joten silloin olen Nepalissa, joista 14-16 päivää trekaten ja loput lomaillen Kathmandussa. Mutta, itse asiaan eli treeniin! Jatkan ensi viikolla ohjelmaani, joka jäi tauolle muuton takia; salitreeniä (työpaikallani on ilmainen ja ihan hyvä sali käytettävissä), seinäkiipeilyä (ostin 10-kortin Kiipeilyareenalle), pitkiä kävelyitä (etsin hyvät maastot tästä läheltä) ja porrasjuoksua (Malminkartanon jätevuoren portailla) ja normaalia juoksua. En aloita ensi viikolla vielä täydellä teholla, jottei lihakset aivan hajoa pienen tauon jälkeen, mutta ensimmäiset pari päivää näyttää tahdin.

Wohoo! Homma jatkuu ja etenee!


tiistai 26. huhtikuuta 2016

Treenaus tauolla

Jouduin laittamaan treenauksen tauolle siksi aikaa, kunnes saan omat henkilökohtaiset asiani taas tasapainoon ja ehdin keskittyä täysin treenaamiseen. Sain n. 2,5 viikkoa sitten tietää, että sain uuden työn, jota hain firmamme sisäisessä haussa ja siitä hetkestä alle viikon sisällä aloitin uudessa työssäni Helsingin konttorilla. Ravaaminen Turun ja Helsingin väliä viikkoisin, asunnonmetsästys, vanhan asunnon pakkaaminen viikonloppuisin ja tuleva muutto ovat saaneet minut niin kiireiseksi, etten ole edes ehtinyt ajatella treenaamista. Kaikki alkaa olemaan suhteellisen valmista; asunnon olen jo saanut ja vanhasta muutan pois äitienpäiväviikonloppuna.

Käyn salilla kun/jos ehdin ja lenkkeilen pidempiä lenkkejä kun/jos ehdin. Toki edelleen koirani kanssa lenkkeilen normaaliin tapaan, mutta pidempiä lenkkejä en ole montaakaan ehtinyt tekemään. Kaiken tämän työ-/muuttohässäkän keskellä tulin vielä flunsaan ja kuumeeseen viime perjantaina ja olen siitä asti ollut sairaslomalla.

Homma etenee taas kunhan pääsen lopullisesti Helsinkiin. Innokkaana odotan mm. Helsingin Kiipeilyareenaa (iso seinäkiipeilyhalli, jossa itsevarmistavat köydet eli ei tarvitse olla kaveria varmistamassa), ihania lenkkimaastoja (muutan Ullanlinnaan aivan muutama kortteli merenrannasta) ja firmamme liikerakennuksessa olevaa kuntosalia. Eiöhän näillä eväin taas saada treenaus rullaamaan!

Tuleva naapurustoni Helsingissä :)

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Konkretisoituminen

Niputan tähän blogitekstiin nyt viimeiset kaksi viikkoa yhteen vaikka asiaa tuntuu olevan taas niin huimasti. Ensimmäisenä hehkutan sitä fiilistä kun tajuat, että reissu taas konkretisoitui yhden askeleen eteenpäin!


Sain pääsiäispyhinä yhteyden nepalilaiseen matkanjärjestäjään, jota isäni ystävä oli omalla Everest base camp trekillään hyödyntänyt. Hän järjestää trekkauksia ja suunnittelee reissut aina yksilökohtaisesti mitä kukin toivoo, tarvitsee ja mihin rahkeet ja kunto riittää. Keskustelimme siitä jos tekisin ns. rengasreitin sen sijaan, että menisin Everestin toista reunaa pitkin ylös base campille ja samaa reittiä takaisin alas. Tämä rengasreitti on vaativuudeltaan haastava, mutta ei mahdoton kunhan oma fyysinen kunto on hyvä (ja tietenkin jos vuoristotauti iskee niin sille ei voi sitten mitään ja matka katkeaa siihen). Hän arvio trekkauksen pituudeksi kokonaisuudessaan n. 16 päivää, mutta sanoi, että sitä on mahdollista supistaa 1,5 päivää jos kuntoni vaan kestää. Tässä hänen suunnitelmansa minulle syyskuulle:



Day 01: Arrival Kathmandu (1350m) and prepare for the trek with permits and documentation 
Day 02: Take a morning flight to Lukla (2880m), takes 30 min and further trek to Phakding (2650m), takes 3 hour and stay overnight tea house 
Day 03: Trek to Namche Bazar (3440m), takes 4-5 hour and stay overnight teahouse 
Day 04: Rest day hike around Everest view point and make the day easier and see some market around and stay at same place 
Day 05: Trek to Dole (4200m), takes 5-6 hour and stay overnight teahouse 
Day 06: Trek to Maccharmo (4410), takes 3-4 hour and stay overnight teahouse 
Day 07: Trek to Gokyo (4750m), takes 3-4 hour and stay teahouse 
Day 08: Hike to  Gokyo Ri (5350m), takes 1:30-2 hour for sunrise view and back to hotel and further trek to Thangnak (4680m), takes 3-4 hour and stay overnight teahouse 
Day 09: Trek to Dzongla (4840m) through Chola Pass (5360m), takes 6-7 hour and stay overnight teahouse 
Day 10: Trek to Lobuche (4940m), takes 2-3 hour and overnight stay at teahouse 
Day 11: Trek to Gorekshep (5170m), takes 3-4 hour and further make a day hike to Everest Base Camp (5345m), takes 3-4 hour and stay overnight teahouse 
Day 12: Hike to Kalapathar (5550m), takes 1-1:30 hour early morning for sunrise view and trek further down to Pangboche (4020m), takes 5-6 hour and stay overnight teahouse 
Day 13: Trek down to Namche Bazar (3440m), takes 4-5 hour and stay overnight teahouse 
Day 14: Trek down to Lukla (2880m), takes 6-7 hour and stay overnight teahouse 
Day 15: Fly back to Kathmandu from Lukla 
Day 16: Final departure or you may do your other program 

Vaikkakin Everest Base Camp (5345m) on etappini niin oli hauska huomata, että itseasiassa korkein huippu jonne trekkaamme on Kalapathar 5550m. Voitte myös tuosta suunnitelmasta huomata sen kuinka raskaita ja pitkiä nousuja tulen tekemään; päivittäin noin 3h-7h vaellusta ja nousua satoja metrejä päivässä. Kyseinen reitti on myös kuulemma maisemaltaan mitä mahtavin, joten Gopro-varusteet ja järkkärikamera tulevat aivan tarpeeseen! Matkan hinta riippuu siitä kuinka monta henkilöä minun lisäkseni tähän trekkaukseen saadaan mukaan, mutta minimissään tulee kustantamaan n. 800€ + lennot + hotelli Kathmandussa ennen ja jälkeen trekkauksen. Trekkauksen hintaan sisältyy:   opas, sherpa toisen rinkan kantajaksi, ruoka ja majoitus vuorella, lennot Kathmandu-Lukla-Kathmandu, TIMS vaelluslupakortti (lupa kaikille Everestillä vaeltaville ihmisille, jotta tapaturmien ja katastrofien sattuessa tiedetään ketkä henkilöt ovat vuorella ja tarvivat pelastuksen), lääkkeet (mm. Diamox vuoristotautilääke), pelastusapu (ei sisällä helikopteria) ja hallituksen verot. Trekkauksella minulle jää maksettavaksi ylimääräiset; kuten oma nesteytys ja snacksit yms.

Urheilun kannalta nämä kaksi viikkoa meni ihan hyvin, tosin paremminkin olisi voineet mennä. Pääsiäispyhät sekottivat hieman aikatauluani kun menimme perheen kanssa Kauhavalle, Pohjanmaalle pääsiäiseksi. Viime viikkona onnistuin käymään salilla maanantaina, keskiviikkona ja torstaina. Salilla olen nyt muuttanut treeniäni niin, että aina jalkapäivänä pyöräilen kuntopyörässä 20min lämmittelyä (n. 8-10km) ja yläkroppapäivänä juoksen juoksumatolla 20min (n. 3km) ja sitten siirryn itse lihastreeniin. Jalkaprässissä olen pikkuhiljaa nostanut kiloja ja tällä hetkellä teen 70kg 4 x 15 toistona. Sunnuntaina kävimme lumilautailemassa Lapuan Simpsiössä. Hyvin sain testattua uuden laskettelu-/talvitakkini ja Helly Hansenin aluskerraston. Ai, että sitä tunnetta kun parin tunnin lautailun jälkeen vaatteet eivät ole läpimärät! Kunnon kerrospukeutuminen kunniaan! Kunnon lenkkeily jäi täysin viime viikolla lukuunottamatta perus ulkoilua Kauhavan lakeuksilla Brunon kanssa.



Ruokavaliosta olen myös pyrkinyt pitämään paremmin kiinni ja olen pystynyt paljon vähentämään herkuttelua. Proteiinia pitää vaan lisätä ruokavalioon, jotta salitreenistä olisi myös jotakin hyötyä. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole pudottaa painoa tai vastakohtaisesti saada isoja muskeleja, mutta saada lihaskuntoa kohotettua.

Tällä viikolla olin hieman ahkerampi kuin pääsiäisviikolla ja onnistuin tekemään kolme Halistenkoskenlenkkiä (n. 11km), joista yksi hieman pidennettynä perjantaina (12,2km). Salilla kävin keskiviikkona, lauantaina ja sunnuntaina ja sunnuntaina tein vielä pienemmän n. 7km iltakävelylenkin Turun Linnan maisemissa. Keskiviikkoinen sali oli mielenkiintoinen siitä, että onnistuin pyöräilemään hieman alle 20 minuutissa 10km kuntopyörällä ennen lihastreeniä. Siinä sai kyllä jo hieman hikoillakkin (toivottavasti kukaan tuttu ei käy samalla salilla samaan aikaan..).



Nyt alkoi huhtikuu ja treeniohjelmani muuttuu hieman rankemmaksi:

Minimissään 2 x viikossa salitreeni (toivetila 3-4)
1-7 x viikossa 3h lenkki (suunnittelin jo muutaman reitin, jotka ovat n. 20km pitkiä ja kävellen menisin ne varmaankin arviolta 3h)
1-7 x viikossa Halistenkoskenlenkki (11km)
Lisätreeninä huhtikuulle: juoksulenkkejä ulkona, seinäkiipeilyä, uintia + muuta mitä keksin ja ehdin. (Myös lenkkiseuraa tai kiipeilykavereita voin ottaa mukaan)

Stay tuned!

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Lihashuolto

Viimeksi tänään minua muistutettiin kunnon lihashuollosta kun ikävä kyllä olen liian urheilutohinoissani "unohtanut" huoltaa lihaksiani kovien treenien jälkeen. Venyttely on ollut hyvin pintapuolista hieman kinttuja nostellen ja käsiä pyöritellen. Yllättävän hyvässä kunnossa olen silti pysynyt, mutta huomasin sen, että hiemankin jos hieroskelee jalkoja tai muita ruumiinosia niin kyllähän ne lihakset itseasiassa aika kipeiltä siellä alla tuntuvat. Tulevaa matkaanikin ajatellen, kovan treenauksen jälkeen minun on opittava palauttaa lihakset ja pitää ne hyvässä kunnossa, jotta jaksan tulevan 14 päivän kunnialla läpi.

Sain pitkästä aikaa Brunon hoitoon äidilleni Raumalle ja päätin tehdä viikosta hyvin tehokkaan ja monipuolisen! Maanantai lähti käyntiin sillä, että olin menossa seinäkiipeilemään ystäväni kanssa. Ikäväksemme astuessamme Turun kiipeilypalatsiin sisään, paikan miestyöntekijä ihmetteli läsnäoloamme kysyen "mitä mielessä?", josta tietenkin hämmennyimme ja sanoimme tulevamme kiipeilemään?! Mitä muutakaan.. Luuliko hän meidän tulleen siiderille? Eihän toki! Meille selvisi, että maanantaisin kiipeilypalatsi on varattuna vain ryhmille, joten valitettavasti me kaksi emme menneet ryhmästä ja jouduimme poistumaan. Se siitä aktiivisesta viikonalusta.. Noh, päätimme tehdä kävelylenkin (about 7km), johon yhdistimme Kakolan vankilan portaiden porrastreenin. Tiistain ja keskiviikon pakersin salilla ahkerasti; aina ensin pyöräillen 15-20min ja sen jälkeen joko jalka- tai yläkroppatreeniä. Hauska huomio salitreenissä on se kuinka nopeasti lihakset alkavat kehittyä ja olen pystynyt monissa treeneissä joka viikko lisäämään painoja. Tavoitteeni ei ole silti tulla kehonrakentajaksi tai ainakaan sellaiseksi lihaskasaksi, joka Iltalehden otsikkoja kaunisti viikonlopun aikana (jotkut kehonrakentajat ovat ruiskuttaneet jotakin hyvin hämärää ainetta lihaksiin saadakseen itselleen hyvin epärealistisen näköiset lihakset?!) Tavoitteenani on siis salillakin tehdä pitkiä toistoja suht pienillä painoilla, tosin nostaen rimaa kerta toisensa jälkeen. Haen salilta hyvää lihaskuntoa ja kestävyyttä.

Keskiviikko ja torstai meni välipäivinä ja perjantaina olin kollegoideni kanssa laitesukeltamassa Turun uimahallissa. Laitesukelluskeikkaa komppasi myös illanvietto, joten urheilusta sinänsä ei ollut kyse! Olen kerran aikaisemmin kokeillut laitesukellusta; 8 vuotiaana Filippiineillä isäni ja veljeni kanssa. Hyvin meri-/vesifoobikkona se ei ollut silloin oma juttu enkä innostunut siitä, mutta nyt melkein 20 vuotta myöhemmin se oli jopa ihan kivaa! Hengityksen kontrollointi oli mielenkiintoisin juttu tässä (oli jotenkin niin luonnottoman tuntuista hengittää vain regulaattorin kautta kun hengitys tuntui hyvin raskaalta).

Lauantaina ja sunnuntaina lenkkeilin Halistenkoskenlenkin ja sunnuntaina kävin vielä salilla tekemässä jalkatreenin. Sunnuntain energia ja fiilis oli katossa ja treeni kaikinpuolin oli yksi parhaimmista. Sain alkuviikosta tilaamani uudet Niken juoksulenkkarit ja lauantaina pääsin sisäänajamaan ne. Ideana hyvä, mutta toteutus aivan jotain muuta.. Nim. rakkulat molemmissa kantapäissä. Olen käyttänyt Sportstrackeriä lenkkisovelluksena ja mielenkiintoista oli nyt huomata, että tämä aika mitä olen nyt treenannut tähän haasteeseen, olen kävellyt Halistenkoskenlenkkiä 10 kertaa, yhteensä 17h 30min, 109km ja kuluttanut 6100 kaloria. Keskinopeutena olen kävellyt 6,7 km/h eli 11km n. 1h 40min.




Nyt istuessa sohvalla ja tuijottaessa Huippujengiä, voin kertoa, että olen hieman väsynyt ja valmis jo menemään nukkumaan. Adios!

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Fiilistelyä

Viikko on urheilun osalta ollut hieman hiljaisempi kuin olisin toivonut, mutta ehdin silti lenkkeilemään Halistenkoskenlenkin maanantaina ja lauantaina. Halistenkoskenlenkkiä kävelen Brunon kanssa nyt toistuvasti n. 1h 40min aikaan eli hyvinkin verkkaisesti (11km kokonaisuudessaan). Kävin myös salilla tiistaina, lauantaina ja sunnuntaina. Vuoripäivin teen jalka- tai yläkroppatreeniä. Eilinen jalkatreeni salilla oli niin kova, että tänään hädintuskin olen päässyt jaloillani eteenpäin ja salilla onnistuin onneksi tekemään yläkropalle treeniä. Huomenna on suunnitelmissa mennä seinäkiipeilemään ihanan ystäväni kanssa niin saa nähdä miten kroppa jaksaa kiipeilyä ja toisen varmistamista. Ensi viikosta tulee aktiivisempi kun sain Brunonkin viikoksi hoitoon niin ei tarvitse miettiä lenkityksiä sun muita vaan voin painella suoraan töistä salille tai muihin urheiluihin. Muutaman aiheeseen liittyvän dokkarin/leffan ehdin myös katsoa.. Oliko se sitten hyvä idea vai ei, mutta toinen näistä oli The Summit-niminen dokumentti v. 2008 tapahtuneesta vuorikiipeilyonnettomuudesta, jossa kuoli 11 henkeä Himalayan K2 vuorella. Noh, itsehän en tosin lähde varsinaisesti vuorikiipeilemään, joten pidetään ne ajatukset poissa tällaisista!

Löysin uuden laskettelu-/talvi-/vaellustakin netistä ja sain sen tilattua. Pitäisi saapua postiin ensi viikon aikana niin pääsen testaamaan onko se hyvä, tarpeeksi joustava ja hengittävä tulevaan trekkaukseen. Kathmandussa tulee olemaan hyvinkin lämmin syyskuussa (n. 20-25C) ja tietenkin sitä mukaa mitä ylemmäksi mennään, sitä kylmpempi tulee olemaan. Lukla on jo huomattavasti korkeammalla kuin Kathmandu ja Everest Base campissä mahdollisesti +10 ja -10 välissä. Tärkeintä tulevassa pukeutumisessa on niin iki-ihana, kaikkien rakastama; kerrospukeutuminen! Kukapa haluaisi kiivetä märissä, hikisissä, kylmissä, kuumissa, kireissä yms. vaatteissa pitkiä matkoja? Treeniä helpottaakseni tilasin myös uudet juoksulenkkarit, joiden pitäisi myös saapua ensi viikolla. Olen myös alkanut seuraamaan telkkarista Huippujengi-sarjaa, jossa porukka suomalaisia julkisuudenhenkilöitä vaeltaa ja kiipeää vuorelle Perussa. Tästä hyviä vinkkejä saaneena olen mm. harkitsemassa hankkivani oman happisaturaatiomittarin (pulssioksimetri), jolla voin sitten tarkkailla oman vereni happikylläisyyttä välttääkseni vuoristotaudin ja happivajauksen. Ihmisen normaali happisaturaatio pyörii siellä liki 100% ja jos happisaturaatio menee alle 95% alkaa kehossa olemaan jo happivajausta. Vaikeana happivajauksena pidetään jos arvot menevät alle 80%. Happisaturaatio mitataan hyvin kätevästi sormesta pienellä paristokäytteisellä laitteella, joten ei tule olemaan ongelma kantaa sitä reissussa mukana.

Mitä matkan varaamiseen tulee, odottelen isäni ystävältä lisäinfoa vielä matkanjärjestäjistä, hän kun oli tuon trekkauksen hiljattaen suorittanut. Hän muisteli maksaneensa suurinpiirtein 950 dollaria (sisältäen muutaman yön Kathmandussa, lennot Kathmandu-Lukla-Kathmandu, 14 päivän trekkaukseen opas ja sherpa, ruuat, majoitus). Tulen ottamaan yhteyttä tähän matkanjärjestäjään muutaman muun ohella ja kyselen heiltä aikataulua ja tarjouksia. Kunhan tämä on selvä, voin varatakin lennot. Tarkoitukseni on viettää myös muutama päivä-viikko Kathmandussa.

Huomenna taas uusi viikko ja uudet valmistelut!

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Shoppailuja

Alusta asti olen päässäni pähkäillyt mitä kaikkea tarvitsen reissulle mukaan, mitä niistä minulla jo on, mitä saan lainaksi ja mitä joudun ostamaan. Listallani on ollut mm. vaelluskengät, 2 rinkkaa, urheilukerrastot, vaellussukkia, takki, housut, vakuutus kattamaan myös mahdollisen helikopterimatkan sairaalaan jos vuoristotauti iskee ja iskee liian kovaa, mahdolliset peruslääkkeet, lääke ennaltaehkäisemään vuoristotautia (jos tarve), vaellussauvat, GoPro-kamera ym ym ym.

Onnekseni isäni on harrastanut trekkausta vuorilla Taiwanissa (mm. Snow Mountain n. 3800m ja Mt. Jade) ja häneltä saan lainaksi teleskooppivartiset vaellussauvat, isomman rinkan (n.55l), jonka annan sherpan (kantaja Everest trekkauksella) kannettavaksi, GoPro-kameran ja varusteet ainakin alkajaisiksi. Katsotaan mitä muuta pystyn vielä häneltä lainaamaan. Kokemuksen syvällä rintaäänellä hän pystyy coachaamaan minua pitkin matkaa ja olemaan myös psyykkisenä tsemppaajan mukana. Kaikkien läheisieni apu ja tuki on tervetullutta! Isäni thaimaalainen ystävä Taiwanista on myös tehnyt 14 päivän Everest trekkauksen ja olin myös tällä viikolla häneen yhteydessä käytännön järjestelyasioista. Tulen saamaan häneltä neuvoja mistä ja milloin trekkaus kannattaa varata ja mitä minun pitäisi ottaa sitä varatessa huomioon. Hän myös painotti vakuutuksen tärkeyttä kun vuoristotauti on enemmän kuin yleistä Everestin olosuhteissa ja korkeuksissa. Heidän trekkausryhmästään (11 hlö) 2 sairastui vakavasti vuoristotautiin ja kiidätettiin sairaalaan, muutama lopetti, muutama sairastui lievemmin ja lopulta 4 pääsi trekkauksen alusta loppuun. Vakuutuksen on katettava helikopterilento suoraan sairaalaan jos vakava vuoristotauti iskee. Riskit on otettava huomioon sillä olosuhteet ovat hyvin rankat keholle. Ei ole enää kyse siitä kuinka hyvin olet fyysisesti treenannut, vaan on kyse siitä kestääkö oma kehosi ohuempaa ilmaa ja saako kehosi tarpeeksi happea. Kehoa on kuunneltava eikä mitään oireita aliarvioitava. Paras ennaltaehkäisy on maltillinen nousu ja suositeltavaa yli 3000m korkeuksissa onkin nousta n. 300m päivässä.

Tänään eksyin ystäväni kanssa kaupoille ja löysinkin muutaman tärkeän jutun, joille tulee käyttöä jo nyt kevään aikana.



Löysin hyvät Haglöfsin vaelluskengät, jotka sopivat vaikeampaankin maastoon ja varsinkin kovan pohjansa ansiosta pitkille vaelluksille myös kivikkoisessa maastossa. Kenkien lisäksi mukaan tarttui Lundhags 35l rinkka päivärinkanksi itselleni kannettavaksi, merinovilla- ja teknisiä vaellussukkia, tekninen kerrasto (pitkät kalsarit ja paita) ja muita treeniä helpottavia tuotteita, kuten treenikassi (ei tarvitse salille mennä enää Siwan muovipussin kanssa). Ystäväni, jonka sain kaupoille kanssani harrastaa myös vaellusta ja on mm. Espanjassa tehnyt Santiago de Compostela-vaelluksen ja on myös suunnitellut vaellusta Everestin Base campille. Sovin hänen kanssaan, että teemme ainakin muutaman viikonloppuvaelluksen kevään ja kesän aikana.

Jos palataan hieman taaksepäin tässä viikossa niin viikko lähti käyntiin Halistenkoskenlenkillä maanantaina. Lenkkisää on onnekseni ollut aivan mahtava viime aikoina ja alla on hieman kuvaa lenkin varrelta.


Tiistai, torstai ja lauantai meni salilla treenatessa. Olen salilla aina ensin nostanut sykettä 20 min pyöräilyllä, jonka jälkeen tehnyt lihastreeniä laitteilla. Vuoropäivin teen ala- ja yläkroppaa, jotta saan koko vartaloa tasaisesti treenattua vaikkakin jalat isommassa osassa tulevaa trekkausta. Perjantaina kävin Turun uimahallilla uimassa (n. 45 min normaalia rintauintia ja n. 20 min vesijuoksua mummojen kanssa). Lauantaina ennen salia lenkkeilen Halistenkoskenlenkin taas Brunon kanssa ja sunnuntai menikin shoppaillessa. On mahtavaa huomata kuinka innokkaana treenaan ja kuinka hyvää niin keholle kuin mielellekin se tekee. Huomenna lähtee 3 viikko käyntiin ja entistä paremmalla fiiliksellä mennään!

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Viikon teema: luistele loskassa

Siitä päivästä lähtien kun päätin toteuttaa tämän reissun olen ollut aivan täpinöissäni ja lähdin heti suunnittelemaan yksinkertaisesti kaikkea mitä vaan tähän reissuun voi liittyä. Tämä to do-listahan näyttää olevan loputon ja istuin sitten vessassa, olin soppakauha kädessä tai treenaamassa salilla, mieleeni juolahteli kokoajan lisää asioita, jotka minun oli lisättävä to do-listalleni. Tärkeimpänä tietenkin suunnittelin treeniohjelmaani kohottaakseni kuntoa sellaiseksi, että pystyn tekemään tämän trekkauksen hajottamatta itseäni.

Kuukausi kuukaudelta treeniohjelmani kovenee, mutta pienestä on lähdettävä liikenteeseen kun en ole pitkiin aikoihin kunnolla ahteriani sohvalta nostanut, joten tässä treeniohjelma helmikuun lopulle ja maaliskuulle:

Joka viikko:
-Minimissään 2 x salitreeni (niin ala- kuin yläkroppakin)
-1-7 x 2h kävelylenkki (arviolta 10km)

Näiden lisäksi myös muuta aktiviteettia kuukauden päiville:
-Uiminen
-Seinäkiipeily
-Juoksulenkkejä
-Joogaa

Ensimmäinen viikko on nyt takana ja oloni on mitä mahtavin (lukuunottamatta, etten pysty kunnolla käyttämään käsiäni ja alkuviikosta hädintuskin pystyin kävelemään..). Viikko sitten lauantaina aloitin treenauksen ja kävin veljeni ja yhden ystäväni kanssa seinäkiipeilemässä Turun Kiipeilypalatsilla, josta jatkoin sunnuntaina koirani Brunon kanssa n.10-11km kävelylenkille. Tätä lenkkiä kutsun Halistenkoskenlenkiksi kun lenkki kiertää kotoani jokirantaan, sieltä aina Halistenkoskelle asti ja toist puol jokkee takas. En ole eläessäni tehnyt kyseistä Halistenkoskenlenkkiä kävellen noin nopeasti kuin sunnuntaina. Tällä kertaa kun satoi kaatamalla vettä, olin liikenteessä kesälenkkareitteni kanssa (kyllä, mokasin) ja kenkänihän olivat jo täysin läpimärät loskasta ja vedestä ensimmäisen 200m jälkeen. Enhän voinut lopettaa kun mielessäni pyöri vain "Jos Everestillä tulee vettä, räntää tai lunta niin en sielläkään voi sanoa noh, jos mä nyt tänään en menisikään ulos". Tämän aivan ihanan loskan alla paisteli vielä peilikirkas jää, joten liukastelin sen minkä ehdin. Tuloksena oli veden kastelema hullu ja kuran peittämä Bruno. Kuten silti sanoin, nopeammin en ole lenkkiä vielä kävellyt ja onnistuin kävelemään 11km 1h 39min aikaan (keskinopeutena 6,5km/h). Viisaana viikon muille lenkeille vaihdoin jalkineeksi vedenkestävät talvilenkkarit!

 

Tiistaina lähdin uudelleen Halistenkoskenlenkille, keskiviikkona ostin salikortin ja lähdin treenaamaan alakroppaa, lauantaina ensin Halistenkoskenlenkille, jonka jälkeen salille treenaamaan yläkroppaa ja sunnuntaina Halistenkoskenlenkille. Kokonaisuudessaan siis 4 lenkkiä ja 2 kertaa salilla. Brunon kanssa tietysti joka päivä lenkkeilen, mutta tähän treeniohjelmaan lasken vain kaikki yli 5km lenkit. Välipäivinä olen kotona hiukan treenannut vatsalihaksia ja pohkeita. Salilla en ole käynyt kuukausiin (mahtaakohan entinen 10xkorttini olla edes voimassa enää, joten tämä 2 x viikossa sali on minulle aikamoinen muutos jo itsessään). Olen myös aika kova herkuttelija (ne jotka tuntee varmasti allekirjoittavat), mutta ikävä kyllä senkin on jäätävä vähemmälle. Mitään täysin herkutonta dieettiä en tule missään nimessä tekemään, nautin silti ruuasta sen verran, mutta pyrin kohtuudella rajoittamaan ylimääräistä herkuttelua ja ensimmäisen viikon osalta olen mielestäni tässäkin onnistunut.

Pitkästä aikaa olen saanut kunnon boostia urheiluun ja hyvinvointiin! Näillä fiiliksillä jatketaan seuraavaan viikkoon, jolloin myös päivittelen muita to do-listan asioita.

maanantai 22. helmikuuta 2016

Ideasta toteutukseksi

Vuosi sitten uudenvuodenaattona tein muutaman lupauksen, joista osaa olen totellut ahkerasti ja noh osaa en niinkään. Tärkein minkä lupasin oli "Kokeile uusia asioita" sillä ihmisenä ennen olen kokenut olevani hyvin tutun ja turvallisen ystävä, joten nyt oli aika muuttaa oman elämän suuntaa kohti onnellisempaa elämää. Miten kliseiseltä se kuulostaakin, mutta hain onnellisempaa elämää, luoden sitä itse, enkä odottaen muiden luovan sitä minulle. Joku voisi tästä ajatella, että olen ollut täysin onneton, mutta tämähän ei ole totta. Koin, että jokaisen ja ainakin minun tässä kohtaa on hyvä aina pyrittävä kehittyä paremmaksi ja kehittää omaa elämää paremmaksi, eihän onnellisuudesta haittaakaan ole. Koen, että onnellisuus niinkuin rakkauskaan ei vain tule ja ole automaattisesti jokaiselle meille hyvää ja sopivaa vaan niiden eteen pitää myös tehdä töitä.

Lähdin vuonna 2015 luomaan itselleni suunnitelmaa kuinka kokisin enemmän onnea ja listasta tuli loputon. Aloitin eri lajien kokeilun; kävin parisalsassa (tosin ilman omaa paria vaan jokaisella tanssikerralla sain lainaparin itselleni), kävin silloin tällöin seinäkiipeilemässä, kävin ensimmäistä kertaa ampuma-asekurssilla ja pääsin ampumaan radalle rynnäkkökiväärillä ja muutamalla eri pistoolilla. Kokeilin myös montaa muuta uutta juttua ja jatkoin joitakin vanhoja.

Uusien kokeilujen lisäksi muutin ajattelutapaani eri asioihin ja lähdin hakemaan onnellisuutta myös pienistä asioista, kuten miten kaunis luonto meillä Suomessa on, miltä kevään ensimmäiset tulppaanit tuoksuvat, kuinka kesän auringonlasku heijastui ikkunoista sisään yms. Lopulta tajusin, että olin nämä kaikki jo elämässäni kokenut, mutta suhtautumistapani niihin oli nyt muuttunut ja pystyin havainnoimaan nämäkin asiat paremmin ja nauttimaan niistä. Elämässäni on hyvin paljon kauniita ja ihania asioita, ihana perhe ja ihania ystäviä. Pääsin myös omalla uralla eteenpäin ja tällä hetkellä olen työssä, josta nautin ja saan ammennettua kokemusta, puhumattakaan aivan mielettömistä työkavereista, jotka päivä toisensa jälkeen piristävät minua! En ole myöskään ennen halunnut koskaan epäonnistua missään vaan sinnikkäästi aina jatkoin eteenpäin vaikka stressitasot olivat huipussaan. Vuonna 2015 päätin kuitenkin, että on myös ihan ok välillä epäonnistua ja luovuttaa jos homma ei toimi ja elämä jatkuu. Tietenkin edelleen pyrin saavuttamaan haasteet ja kehittymään asioissa, mutta opin myös hieman hellittämään omassa stressaamisessa ja tällä hetkellä ajattelen, että elämän ei ole oltava niin vakavaa.

Pitkäaikainen haaveeni on ollut lähteä ns. kunnolla pidemmäksi ajaksi reissaamaan ja 2016 tammikuussa päätin, että tulevana kesänä/syksynä lähden jonnekin joko yksin tai jonkun kanssa. Matkakohde oli vielä hyvin hämärä ja pallottelin monia eri vaihtoehtoja mielessäni. Se, että saisin matkaseuraa alkoi jo pikkuhiljaa jäädä taka-alalle, joten aloin myös miettimään mihin kohteisiin voisin hyvin lähteä yksinkin. Ajatuksissani pyöri Panama, Nigaracua, Costa Rica, Mexico, Aasia kokonaisuudessaan, Sansibar, Nepal yms. Lopulta lähteminen yksin tuntuikin parhaimmalta idealta ja yhtenä iltana mieleni kirkastui ja päätin, että lähden syksyllä Nepaliin. Unelmissani on aina ollut nähdä Nepalin hindu-painotteinen kulttuuri, Kathmandu, kaunis luonto ja Himalayan vuoristo ja etenkin Mt. Everest.

Säännöllinen urheilu on minulta jäänyt omaa laiskuuttani ja olen kokenut motivaation puutetta eri harrastemuodoissa. Päätin luoda itselleni haasteen, jonka saavuttaminen on kaikinpuolin minulle haastavaa, mutta lopulta erittäin palkitsevaa. Se ajaa minut järjestelmälliseen suunnitteluun ja toteutukseen ja palkintona on saavutus, joka on omassa elämässäni merkittävä. Päätin että Nepalissa lähden Mount Everest Base Camp-trekkausreissulle, jossa vaelletaan Luklan kaupungista 2800m korkeudesta aina Everestin Base Campille 5300m korkeuteen ja sieltä takaisin Luklaan. Tarkka reitti ja aikataulu selviää siinä kohtaa kun varaan reissun ja lennot, mutta tämän hetkisen arvion mukaan trekkaus sijoittuu syyskuun alkuun ja kestää n.14 päivää (Lukla-Everest Base Camp-Lukla ˜130km). Tärkeintä on löytää hyvä trekkauksen matkanjärjestäjä ja suunnitella sen kautta tarkemmin.

Olen suunnitellut treeniohjelmaa, joka kattaa erilaisia treenausmuotoja aina pitkistä 2-5h kävelylenkeistä saliohjelmaan, pyöräilyyn, porrastreeniin ja uintiin. Heinäkuussa ja elokuussa suunnittelin tekeväni Suomessa muutaman eri vaelluksen ja syyskuussa koittaa todellinen haaste Nepalissa. Nämä 6 kk tulen kirjoittamaan kuinka treenaus ja valmistautuminen etenee, mitä haasteita tulee vastaan ja millä fiiliksellä menen eteenpäin. Blogin kirjoitus päättyy siihen kun olen trekkauksen suorittanut ja rentoudun matkan viimeiset päivät Kathmandussa.

Tästä alkaa matka kohti Mount Everestin base campia!